Arkistojuttu

Autolautta Finnhansan palo 3/1965

Torstaina maaliskuun 18. päivänä 1965 tuli Helsingin pääpaloaseman automaattisista hälytyslaitteista hälytys klo 14.49 Munkkisaaren Myllyyn, os. Matalasalmenkatu 2. Hälytys todettiin perille tultaessa vikahälytykseksi. Palokunnan ollessa matkalla tuli puhelimitse hälytys: ”Hietalahden telakka, autolautta Finnhansa”. Hälytys annettiin heti 2. lähdön palomestarille ja Kallion paloasemalle, josta jo edelliseen hälytykseen oli lähetetty pioneeriauto, sekä radiopuhelimilla pääpaloaseman lähdölle ja päivystävälle palomestarille Munkkisaareen. Osoitteet ovat nimittäin vierekkäiset teollisuuslaitokset Hietalahdessa.

Päivystävä palomestari Saksa ja 2. lähdön päivystäjä, apulaispalomestari Sainio, kohtasivat telakan portilla ja palomestari Saksa otti johdon sekä selvitytti H-auton suihkun aluksen perään, jota kautta koetettiin edetä paloalueelle. Ennen sammutustyön selostusta on kuitenkin syytä tarkastella syttymispaikkaa, palokohdetta ja palon leviämismahdollisuuksia aluksella. Palo syttyi Finnhansan autokannella (B-kannella) hitsauskipinästä. Paikalla oli varastoituna melko laajalle alalle erilaista aluksen sisustuksessa tarvittavaa materiaalia, jonka varastopaikka oli aikaisemmin määrätty tähän, mutta ei suinkaan kiinni asti lähellä olevaan porras-hissikuiluun. Varastointi oli pyritty järjestämään asiallisesti, mutta myöhemmin kun hissimiehet tarvitsivat varastotilaa ja tukikohtaa, rakennettiin heille tukikohta puusta ja kuitulevystä varastotilan ja hissikuilun välille kuilun seinään kiinni. Palo alkoi tästä kopista ja luultavasti ilmanvaihtohormia yläpuolella hitsattaessa.

Paloalueena oli lähinnä koko autokansi, joka ulottuu laivan keulasta perään ja on koko alueelta kahden kerroksen korkuinen. Paloalue oli näin ollen sekä neliömetreiltään että kerrostiloiltaan suuri, yhtenäinen ja ilman rajoittavia väliseiniä, eikä niitä tule myöhemminkään olemaan. Toisen kerroksen korkeudella (välitaso) oli sivuilla henkilöautokannet, jotka oli tuettu katosta vaijereilla toiselta sivulta…

Merikapteeni Björn J. Pettersson kertoo myös laivapalojen torjuntakoulutuksesta Ruotsissa.

”Edellä selostettu Finnhansan palo suurine aineellisine vahinkoineen herätti maassamme suurta huomiota. Kuitenkin voidaan katsoa, ettei vahinko loppujen lopuksi ollut sittenkään kovin suuri. Tiedämme, että tälläkin hetkellä purjehtii maailman merillä huomattava määrä suomalaisia aluksia, joiden arvo lasteineen on monikertainen puolivalmiiseen Finnhansaan verrattuna. Kaikilla laivoilla kyllä pidetään sammutusharjoituksia, mutta sammutustyön johto on joutunut itsenäisesti hankkimaan pt-tietoutta. – Ruotsissa on laivapalontorjunnassa edetty meitä pitemmälle koulutusmielessä. Siellä koulutetaan sammutustyöhön laivahenkilöstöä erikoiskursseilla.”

Lataa PDF ja lue palopäällikkö Olli Lylyn Palontorjunta 3/1965:n juttu ja lehden pääkirjoitus laivaliikenteen paloturvallisuudesta.