Shimal Yousif.
”…työhakemustanne lukiessani näin itseni napakymppinä osumana hankesuunnittelijan tehtävään.”
Ylläoleva suora lainaus on viime vuotisesta työhakemuksestani Suomen Punaiselle Ristille. Bongattuani ilmoituksen kyseisestä tehtävästä tosiaan innostuin työn sisällöstä. En ollut aikaisemmin kuvitellut työskenteleväni järjestökentällä. Vahvin mielikuvani järjestön toimintaan liittyi pelkästään loukkaantuneiden auttamiseen ja lipaskerääjiin. Nyttemmin tulee pohdiskeltua, että missä sitä mahtaisinkaan olla ilman UNHCR:n, IOM:n ja Punaisen Puolikuun apua 1990-luvun alussa Turkissa? He mahdollistivat ison hypyn tuntemattomaan Finlandiaan.
Ensihoidon uraa silmälläpitäen olen päässyt usean organisaation sisälle, jotka ovat tehneet merkittävää työtä ihmisten auttamisen saralla Suomessa ja maailmalla. Historiaa avatakseni sveitsiläinen Henry Dunant järjesti vapaaehtoisia auttamaan Solferinon taistelun uhreja Pohjois-Italiassa vuonna 1859 ja kirjoitti kokemuksistaan kirjan Solferinon muisto. Kirjassaan Dunant esitti, että kaikkiin maihin perustettaisiin vapaaehtoinen järjestö avustamaan sodanaikaista lääkintähuoltoa ja että haavoittuneiden hoito turvattaisiin kansainvälisin sopimuksin. Suomen yhdistys perustettiin 7.5.1877. Näin ollen tänä vuonna Suomen viettäessä 100-vuotista itsenäisyyspäiväänsä SPR juhlii 140-vuotista taivaltaan. (Off-topic: Merkityksellinen tämä vuosi on itsellenikin, sillä mittariin tulee myös pyöreitä vuosia). Sotien päättyessä SPR:n ja koko maan sairasautokanta oli loppuun kulutettu. Herättiin siihen, että suurimmassa osassa maan kunnista sairaankuljetus oli laiminlyöty. Useilla paikkakunnilla sitä hoiti muun työn ohella palokunta. SPR aloitti vuonna 1958 paikallisviranomaisten kanssa sairaankuljetusyhteistyön. Järjestön paikallisosasto ja sen ensiapuryhmä vastasivat sairaankuljetuksesta ja kunta tarvittaessa tuki toimintaa taloudellisesti. Palokuntien (Helsingin palokunta etunenänässä 1900-luvun alusta lähtien) rooli historian saatossa sairaankuljetuksen ja myöhemmin ensihoidon edelläkävijänä on kiistaton.
Hidas hämäläisyys yllätti minut vuonna 2012, sillä edistyksellistä yhteistyötä pystyttiin tekemään Kanta-Hämeen pelastuslaitoksella ensihoidon ja pelastustoimen välillä. Saman talon kavereita ja me-henki oli aika hyvä. Jäi hyvä fiilis, mutta ylöspäin piti taas ponnistaa. Tämän päivän ensihoitopalvelu ja sen järjestäminen tuli lainsäädäntöön uusimman terveydenhuoltolain myötä. Järjestämisvastuu siirtyi yksittäisiltä kunnilta sairaanhoitopiireille. Loikkasin hieman myöhemmin tämän muutoksen jälkeen palokunnasta Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirille töihin. Potilaiden kiidättäminen uran alussa yksityisellä sektorilla on tullut myös tutuksi. Palveluntuottaja ja yhteistyökumppani, jota Suomen sairaankuljetusliitto markkinoi useilla eri mittareilla edullisimmaksi vaihtoehdoksi.
Ystävät ja työkaverit kysyvät usein kuinka työt uudessa paikassa ovat sujuneet. Että onko järjestötyöhön heittäytyminen ollut hyvä peliveto? Reilun puolen vuoden jälkeen todellisuus työn kuvasta on ollut ristiriitainen. Varsin pian järjestökentän itsenäisyys ja moninaisuus avautui itselleni ja työn tavoitteet tuntuvat ajoittain kaukaisilta haaveilta. Oma joustavuuteni ja ymmärrykseni ovat kyllä lisääntyneet valtavasti. Itselleni oli kulttuurishokki tulla aikaisemmasta pelastuslaitoksen ja sairaanhoitopiirin organisaatiosta vapaaehtoisten maailmaan. Hyppäsin vetämään pientä hanketta. Toiminta on samalla järjestökentän yksi perustehtävä, jotta se pysyisi hengissä. Nuorten ensiaputoiminnan kehittäminen vastaanottokeskuksissa -hanke tekee tätä toimintaa kouluttamalla tärkeitä ensiaputaitoja sadoille nuorille ja rekrytoimalla lisää vapaaehtoisia. Yksi SPR on jännästi avautunut hirvittävän monena itsenäisenä tasona, omina valtioina. Itsenäinen kansallinen järjestö, joka kuuluu mielettömän isoon kansainväliseen liikkeeseen. Eihän tällaista ole toista.
No oli työpaikka mikä tahansa, niin eri taustoista olevat ihmiset voivat jopa kehittää toimintaa. Kahvi puolestaan on jokaisen suomalaisen työpaikan sosiaalinen liima. Samassa veneessä oleville tutuille ja tuntemattomille, teennäisistä rajoista huolimatta, tarjoan mielelläni kahvit. Veloituksetta.
Shimal Yousif
Hankesuunnittelija
Suomen Punainen Risti
Valmiuden yksikkö
