Sisämies on nuuka kahvijauheensa kanssa. Miltä maistuu? ”Pahalta”, vastaavat palomiehet.
Pelastusjohtaja muutti vuorokausirytmin kaksivuororytmiksi. Miltä maistuu?
”Pahalta”, vastaavat palomiehet.
”Keitetäänkö uudet mokat”, sisämies kysyy. ”Ei tartte. Ei se paskanmaku sillä poistu. Laiha kahvi on tässä konkurssissa aika vähän”, palomies vastaa.
Uuden työajan piti sitouttaa ja tuoda paksumpaa työhyvinvointia mutta laihasti kävi.
”Paskanmarjat. Motivaatio on nolla. Mikään ei ole muuttunut, paitsi työnilo vitutukseksi. Mitään sellaista ei ole tullut lisää, mikä ei hoituisi vuorokausirytmilläkin. Muutoksesta puuttuu järki.”
Eräs palomies tietää yhden, joka saattaa tykätä uudesta työrytmistä. Paskanmarjoja puistatellut palomies ei tunne sitä yhtäkään.
Paikallislehti rapisee. Sen jutussa pelastusjohtaja kehuu, että uudella työrytmillä on päästy tavoitteisiin. Lukijoiden hampaat kiristyvät.
”Voisitko kertoa, että mitkä ne tavoitteet ovat, joihin on päästy ja mihin niitä tavoitteita on verrattu?” palomies kysyy.
Lausuja ei vastaa. On aika kommentoida laihaa kahvia. Työaika-asia palautetaan nopeasti takaisin pöytään.
”Mitä tehoja yövuoroista ollaan saatu?” palomies kysyy.
”Gluk, gluk”, sanoo päällikön viinahissi, muuten se on mykkä.
”Työaikalakihan kieltää teettämästä yöllä muuta kuin välttämättömiä tehtäviä, palokunnissa se on pelastustehtäviä”, palomies sanoo.
”Gluk, gluk”, sanoo viinahissi.
Lakisääteinen kello tikittää. Mokkapöytään pakkautuu myös henkilöstöpäällikkö.
”Kyllä te pääsitte helpolla ja teillä oli liikaa vapaa-aikaa, kun teillä oli se vuorokausirytmi”, perustelee hän, joka ei ole koskaan tehnyt työrytmiä.
”Jos samat työt voitaisiin tehdä helpommalla, niin aika monessa paikassa valittaisiin se helpompi tapa. Ja mitä tulee vapaa-ajan pituuteen, sitä on teillä toimistotyötä tekevillä enemmän kuin vuorokausirytmiä tekevillä. Se on yksinkertaista matematiikkaa.”
”Mutta hei, yks töitä ja kolme vapaata”, henkilöstöpäällikkö painottaa.
”Mulla ei ole koskaan ollut kolmea vapaata”, palomies vastaa.
”Olihan sinulla, kun olit siinä vuorokausirytmissä”
”Ei ollut. Siinä mulla oli ekana päivänä 15 tuntia töitä, seuraavana päivänä yhdeksän tuntia töitä, minkä jälkeen oli kaksi päivää vapaata. Noiden kahden työpäivän aikana tein saman verran töitä kuin päivätöissä oleva kolmessa päivässä.”
”Toi on sun näkemys. Pääsit kuitenkin aina aamulla töistä ja sulla oli siinä koko päivä vapaata”, henkilöstöpäällikkö perustelee.
”Silti tein niinäkin päivinä yhdeksän tuntia töitä. Jos yhdeksän tunnin työrupeamia ei noteerata, niin sinä et tee koskaan töitä”, palomies puolustautuu.
Kuppi kopsahtaa pöytään. Paikallislehti työntyy loitommalle. Uutiskuvassa pelastusjohtajan nenän alle on väritetty tupsu, joka tuo mielleyhtymän surullisenkuuluisasta saksalaisjohtajasta.
Teksti: Marko Partanen
Piirros: Mika Latvanen
