Pelastustieto blogi 12.10.2016

Meidän keikka!

Kehitettävää löytyy: monelle Pronto on kirosana edelleenkin ja selosteiden täyttämisestä joudutaan jopa huomauttamaan , kirjoittaa Mira Leinonen.

Kehitettävää löytyy: monelle Pronto on kirosana edelleenkin ja selosteiden täyttämisestä joudutaan jopa huomauttamaan , kirjoittaa Mira Leinonen.

Käsi ylös kaikki ne, jotka ovat joskus kuulleet paloasemalla ihmettelyä ja suoranaista kiukuttelua siitä, miksi keikka meni jollekin toiselle yksikölle oman sijaan? Tarkistetaan keikkalappu, hälytetty vaste, hälytysohje ja tapahtumapaikka kartasta. Soitetaan päivystäneelle palomestarille tai hänen esimiehelleen ja annetaan palautetta. Parhaimmassa tapauksessa hätäkeskus saa kuulla kunniansa hälyttämisestä. Miksi tehtävä meni toiselle yksikölle? Emmekö me olisi olleet lähimpinä? Ainakin keikka oli meidän alueella!!!

Mustasukkaisuus keikoista on aina ollut yksi pelastustoimen helmasynneistä. Tämä mustasukkaisuus juontaa juurensa varmasti kunnalliseen pelastustoimeen – aikaan, kun kunnan oma palokunta hoiti kaikki pelastustoimen tehtävät ja naapurista pyydettiin apua vasta, kun omilla ei enää pärjätty. Organisatorisesti tuosta ajasta on tultu jo valovuosi eteenpäin, kun siirryttiin alueellisiin pelastuslaitoksiin, mutta näyttää siltä, ettei mentaalipuoli ole pysynyt tässäkään muutoksessa mukana. Miltä sitten näyttääkään tulevaisuus, kun siirrytään entistä valtakunnallisempaan suuntaan? Tuleva hätäkeskustietojärjestelmä ERICA mahdollistaa aivan uusia tapoja hälyttämiseen ja vasteiden muodostamiseen, joten emme kai me käytä uutta työkalua vanhojen ajatusmallien mukaisesti ja suojele omia keikkamääriämme?

Paperillahan kaikki näyttää hienolta: pelastuslaitoksilla on yhteisiä toimintoja, kuten esimerkiksi tilannekeskuksia, jaettuja päällikköpäivystyksiä ja mahtavalta kuulostavia yhteistoimintasopimuksia. Pelastustoimen strategiaakin laatiessa huomiota kiinnitettiin kansainväliseen yhteistoimintaan, kun hyvä olisi aloittaa kansallisesta yhteistoiminnasta. Tosiasiassa kansallista yhteistoimintaa vasta opetellaan, kalustokaan ei ole yhteensopivaa ja keikkamustasukkaisuus elää syvällä. Staattisissa, hitaasti etenevissä onnettomuuksissa, kuten esimerkiksi öljyvahingoissa, pyritään pärjäämään kalustollisesti ja henkilöstöllisesti mahdollisimman pitkään omin voimin, vaikka kokemusta tällaisen tehtävän hoitamisesta ei olisi. Naapuripelastuslaitoksessa olisi viimeisen päälle kalusto olemassa ja paras asiantuntemus tässä valtakunnassa, mutta eihän heitä voi päästää meidän alueelle kukkoilemaan. No kalustoa voitte lainata, mutta kyllä me omin voimin pärjätään, aina on pärjätty!

Tätä mustasukkaisuuden tunnetta on syytä käsitellä eikä sitä missään tapauksessa saa tukea, sillä se ei palvele sitä, kenelle me näitä pelastustoimen palveluja lopulta tuotamme, kansalaista. Kansalaista ei kiinnosta, miltä pelastuslaitokselta hän apua saa hädän hetkellä. Kansalaista ei oikeastaan edes kiinnosta, miltä viranomaiselta hän sen avun saa, kunhan paikalle saapuva apu tulee paikalle mahdollisimman nopeasti ja se on tehokasta ja tarkoituksenmukaista. Seuraavan kerran kun mustasukkaisuuden tunne valtaa mielen keikan mennessä omasta mielestä väärälle yksikölle, on palomestarille tai Hätäkeskuslaitokseen soittelun sijaan syytä etsiä sieltä paloasemalta nurkka ja mennä sinne hetkeksi häpeämään.

Mira Leinonen

 

Jaa artikkeli

Lue lisää