”Laiva on kääntymässä syöpäriskin suhteen, mutta se tapahtuu tuskaisen hitaasti. Toimintakulttuurimme on muututtava, sillä yksikin syöpään sairastunut pelastaja on liikaa. ", Mira Leinonen kirjoittaa.
Palopäällystöliitto teki jäsenistölleen keväällä 2016 ”Pelastustoimi 2019”-kyselyn, jossa käsiteltiin pelastustointa ja sen toimintaympäristön nykytilaa. Kyselyn yksi mielenkiintoisimmista lopputuloksista oli, että alalle kaivattiin enemmän ammattijohtajia – siis alamme hallinto- ja johtamistehtävissä koettiin olevan eniten kehitettävää. Ammattijohtajien kaipuusta alalle puhutaan toistuvasti ja itse olen ihmetellyt, keitä nämä ihmeelliset, kaikki ongelmat ratkaisevat ammattijohtajat oikein ovatkaan? Yritysmaailmassa tällaisia ”ammattijohtajia” tyypillisesti palkataan tilanteissa, jossa jokin muutos tai saneeraus halutaan viedä läpi organisaatiossa, he hallitsevat yrityksen johtamisen askelkuviot ja nämä ammattijohtajat sitoutuvat tehtävään määräajaksi.
Mistä alallamme vallitseva tyytymättömyys johtamista kohtaan sitten oikein johtuu? En tiedä toista turvallisuusviranomaista, joka kaipaisi johtajikseen alansa ulkopuolisia kasvottomia ammattijohtajia. Enemmänkin mielestäni tyytymättömyys kertoo siitä, että alamme koulutusputki ei tuota sellaista lopputulosta, mitä kaivataan. Pelastustoimen korkein koulutus on ammattikorkeakoulututkinto, mikä on nykypäivän työmarkkinoilla niin sanotusti peruskauraa. Tästä ylemmäs pelastustoimen koulutusputkea ei ole viitoitettu ja siitä nyt maksetaan. Ylimpiin virkoihin vaadittava ylempi korkeakoulututkinto haetaan mistä huvittaa; toiset pohtivat kokonaisuutta, toisille tärkeintä on vain muodollisen pätevyyden saavuttaminen. Toisaalta johtotehtäviin tupsahdetaan myös pelkällä ylemmällä korkeakoulututkinnolla ja itse asiassa mitä ylemmäs mennään, sitä vähemmän pelastusalan koulutusta arvostetaan tai sitä edes edellytetään. Kaikkiin pelastustoimen tehtäviin ei toki alan ammattitutkintoa tarvita, mutta suurimpaan osaan tehtäviä pitäisin pelastustoimen koulutusta edellytyksenä, jotta alan tekemisen ydin pysyy kirkkaana.
Pelastustoimen koulutuksen järjestelyissä on tapahtumassa muutoksia lähitulevaisuudessa, kun päällystötutkintokoulutus siirtyy Poliisiammattikorkeakoulun alaisuuteen. Samalla olisikin mahdollisuus laittaa pelastustoimen koulutusputki kuntoon ja miettiä kokonaisuus uusiksi. Muutama vuosi sitten selvitettiin, että pelastustoimi on liian pieni toimiala oman ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon järjestämiseen, mutta ylempää koulutusta tulisikin pohtia hieman laveammin yhteistyössä muiden turvallisuusviranomaisten kanssa toteutettavaksi. Poliisiammattikorkeakoulun kanssa tähän voisi olla mahdollisuuksia. Omissa haaveissani pelastustoimen oma koulutusputki tuottaisi pelastustoimen asiantuntijoita, jotka omaavat hyvän hallinnon ja taloudenpidon lisäksi henkilöstöjohtamisen ja viranomaisyhteistyön tekemisen taidot – siis ihan omia pelastustoimen ammattijohtajia!
Teksti: Mira Leinonen
