Mira Leinonen työskentelee pelastusylitarkastajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa, nyt virkavapaalla. Sähköposti: mirafoni112@gmail.com
Savusukellusta on pidetty aina pelastustoimen vaarallisimpana tehtävänä ja rakennuspalot puolestaan toimivat keskeisenä elementtinä, kun toimintavalmiutta mitoitetaan. Vuosien varrella onkin tapahtunut savusukelluksen yhteydessä työtapaturmia, jotka ovat vaatineet ihmishenkiä, mutta näiden tapauksien myötä myös tämän tehtäväkentän työturvallisuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota ja savusukellukseen liittyvät riskit ovat saatu pienenemään.
Pelastustoimen tehtävissä on kuitenkin vielä paljon sellaisia tehtäviä, joiden työturvallisuuden kehittämiseen tulisi kiinnittää huomiota. Siinä missä rakennuspaloja on muutaman prosentin verran kaikista onnettomuuksista, on liikenneonnettomuuksia yli 10 prosenttia. Tieliikennepelastamiseen liittyvät riskit ovatkin nousussa, sanovat liikenneonnettomuuksien parissa työskentelevät eri viranomaiset.
Liikenneonnettomuuksia pidetään tyypillisesti niin sanotusti pelastustoimen peruskeikkoina, joissa noudatetaan omaa tieliikennepelastamisen taktiikkaa. Tyypillisesti tätä taktiikkaa opetetaan noudatettavaksi optimistivahvuudella 1+5, vaikka todellisuudessa pelastusryhmien vahvuudet ovat enää harvoin tätä luokkaa. Lisäksi tähän pelastustaktiikan opetukseen kuuluu eri viranomaisten vastuualueiden korostaminen: pelastustoimi vastaa pelastamisesta, poliisi liikenteenohjauksesta ja ensihoito potilaista.
Kaikki nämä viranomaiset ovatkin tuoneet esille, että liikenneonnettomuuksiin liittyvä toimintaympäristö on muuttunut: autoilijoiden asenteet ovat entistä välinpitämättömämpiä, viranomaisten määräyksiä tai ohjeita ei noudateta ja liikenneonnettomuuspaikkoja tai -uhreja kuvataan vailla minkäänlaista häveliäisyyttä.
Suomessa viranomaiset ovat useamman kerran vedonneet kansalaisiin median kautta ja muistuttaneet onnettomuuspaikan pelisäännöistä. Naapurimaassamme Ruotsissa on vastaavankaltainen muutos toimintaympäristössä tapahtunut ja kuluneena keväänä siitä on maksettu liian korkeaa hintaa, kun lyhyen ajan sisällä kolme pelastustoimintaan osallistunutta henkilöä on kuollut toimiessaan liikenneonnettomuustehtävällä. Onkin ajan kysymys, koska meillä rysähtää – vaaratilanteita on tiedossa on lukuisia.
Herätys siis tieliikennepelastamisen vaaroihin! Pelkkä kansalaisten valistaminen ei ole enää riittävä keino puuttua tähän ongelmaan, pelastustoimen työskentely-ympäristö liikenneonnettomuuspaikalla on turvattava muilla suojauksilla ja on muistettava, että työn turvaamisesta vastaa pelastustoimi itse. Ratkaisuja on olemassa erilaisia eikä vasteiden tarkistamisestakaan olisi haittaa – joka tapauksessa yhtenäinen toimintamalli valtakunnassa on enemmän kuin tarpeen. Yhtä arvokasta on ihmishengen säilyttäminen onnettomuuspaikalla, oli kyseessä sitten potilas tai pelastaja.
