Mika Kontio.
Tämä on henkilökohtainen kannanottoni. Ei työnantajani tai muunkaan edustamani tahon.
Pelastusopisto käy kovaa kamppailua talousahdinkoa vastaan. Vaikuttaa vahvasti siltä, että pelastusalan päällystökoulutuksessa ollaan ajautumassa takaisin 1990-luvulle juuri, kun olemme saavuttaneet tutkinnossa ja opetuksessa sellaisen pelastuslaitoksiakin tyydyttävän tilan, jolla on vaikuttavuutta laadukkaaseen asiakaspalveluun ja hallitusohjelmassakin huomioituun urapolkujen kehittämiseen.
Käsittääkseni tilanne on nyt niin, että Pelastusopiston rehtorin ja henkilöstön sopeuttamistoimenpiteet eivät ole riittäneet siihen, että yhteistyötä nykyisellä rahoituspohjalla olisi mahdollisuus jatkaa Savonia-ammattikorkeakoulun kanssa. Mutta onko nyt niin, että olemme pelastusalana valmiita luopumaan jostain sellaisesta, mitä on vuosikymmeniä rakennettu ja päämäärätietoisesti kehitetty nykyiselle tasolle? En tahdo uskoa siihen ja siksi otan kantaa muutamaan tulevaisuuskuvaan.
Poliisiammattikorkeakoulun ja Pelastusopiston yhteistyö: yhteistyössä on varmasti sellaista voimaa, joka oikein valjastamalla kehittää kumpaakin alaa. Yhteistyön suunnannäyttäjä on kuitenkin se taho, joka tutkinnon myöntää eli tulevaisuuden pelastusalan päällystökoulutuksessa Poliisiammattikorkeakoulu, jolla on lain mukaan vastuu mm. koulutuksen laadusta ja sisällöstä. Tätäkö me pelastusalana haluamme?
Koulutuksen sisältö: kun 1990 luvulla suoritin pelastusalan päällystötutkinnon, niin koulutus oli vahvasti johtamispainotteinen. Päällystötutkinto, sisältäen mm. suppeasti matemaattisia aineita, antoi kuitenkin hyvät alkuaskeleet pelastuslaitosten pelastustoiminnan ja riskienhallinnan tehtäviin. Vaikka itseluottamus nuorena miehenä oli kova, niin tehtäväni ”kentällä” edellytti ainakin minun osaltani lisäksi työpaikalla oppimista ja täydennyskoulutusta. Kun vuonna 2015 suoritin Savonia-ammattikorkeakoulun / Pelastusopiston tekniikan ammattikorkeakoulututkinnon, voin kokemusta kertoa, että ”paketti” oli erinomainen. Pelastusopisto yhdessä Savonia-ammattikorkeakoulun kanssa oli ottanut sisällöllisesti valtavan askeleen. Yleissivistävät aineet (mm. matematiikka, fysiikka, kemia) vastasivat ammattikorkeakoulutasoa yhdessä ammatillisten aineiden kanssa ja olivat hyvä kokonaisuus, jossa ammattitaitoisella ja motivoituneella opettajakunnalla on/oli merkittävä tehtävänsä. Väitän, että tämän päivän opiskelija saa paremmat eväät työelämään päällystötutkinnosta kuin esimerkiksi 1990 luvulla. Nyt tulevaisuuden kuva on, että mm. matemaattisia aineita ei enää päällystökoulutuksessamme ole tarjolla, sillä Poliisiammattikorkeakoulun rehtori Himbergin mukaan Poliisiammattikorkeakoulu ei näitä aineita kykene tarjoamaan.
Kokemuksen perusteella voin sanoa, että pelastusalalle matemaattiset aineiden hallinta on välttämättömyys sekä pelastustoiminnan johtamisen näkökulmasta, että riskienhallinnan osaamisen näkökulmasta. Olemme nyt ja varmasti tulevaisuudessakin varsin tekninen ala. Poistamalla matemaattiset aineet opinto-suunnitelmista palaamme lähemmäksi 1990-lukua. 1990-luvun päällystötutkinnossa oli huonoa, että tutkinto esiintyi vahvana substanssikoulutuksena eikä urapolkuvaihtoehtoja juurikaan alan ulkopuolelle mahdollistunut. Nykyinen tekniikan ammattikorkeakoulututkinto taas vastaavasti on tutkimustiedonkin mukaan laajentanut urapolkuvaihtoehtoja, mutta mahdollistanut myös paremmin jatko-opintokelpoisuuksia esimerkiksi teknillisiin yliopistoihin. Kysymykseni kuuluukin: onko nyt niin, että hallitusohjelman mukaista urapolkujen kehittämistä ei haluta enää laajasti edistää, vaan panostamme kohtalaisen suppeaan Poliisi-ammattikorkeakoulun koulutusputken tarjontaan? Haluammeko pelastusalana ymmärtää ja tuoda vaikutteita alan sisälle myös muista koulutushaaroista kuin turvallisuussektorista laajentaen näin osaamistamme ja urapolkuvaihtoehtoja? Jos vastaus on kyllä, niin olemme menossa väärään suuntaan. Urapolkuvaihtoehtojen laajentaminen edellyttää muunlaisia valintoja, eikä pelkästään päällystötutkinnossa vaan myös pelastaja- ja alipäällystötutkinnoissa.
Raha: useasti päätöksenteon taustalla on raha. Nyt olemme mielestäni myymässä pelastusalan päällystökoulutusta liian halvalla, jollei jopa ilmaiseksi. Mitä olemme pelastusalalla tehneet, että olisimme nykyvalmistelun sijaan kehittäneetkin olemassa olevaa? Missä ovat avoimet keskustelut pelastuslaitosten ja kouluttajatahojen yhteistyön tiivistämisestä siten, että kouluttajatahoilla, kuten Pelastusopistolla olisi reaaliaikainen tieto laitosten osaamis- ja koulutustarpeista? Missä ovat avoimet keskustelut pelastuslaitosten osallistumisesta jatkokoulutusten kustannuksiin (koulutukseen komennusjärjestelmä, vrt. poliisi)? Missä ovat avoimet keskustelut liiketoimintamahdollisuuksien kehittämiseksi osana Pelastusopiston rahoituspohjaa?
Tulevaisuus: olen aidosti huolissani alan koulutuksen tulevaisuudesta. En näe valitettavasti tässä vaiheessa muuta kuin paluun menneisyyteen. Ammatti-identiteetti rapistuu myymällä alan korkein koulutus, ja urapolkuvaihtoehdot supistuvat, kun pitäisi olla toisinpäin. Toivottavasti voin joskus todeta olleeni väärässä, jos yhteistyö toteutuu Poliisiammattikorkeakoulun ja Pelastusopiston päällystökoulutuksen osalta. Lisäksi toivon Pelastusopiston henkilöstölle tsemppiä tässä syöksykierteessä.
Urapolkujen ja työhyvinvoinnin kehittämisen puolesta,
Mika Kontio
Palomies-sairaankuljettaja, lääkintävahtimestari-sairaankuljettaja, päällystötutkinto, JET, eMBA, insinööri (AMK), opiskelija (DI, tuotantotalous ja yrittäjyys)
