Pelastustieto blogi 2.1.2018
Facebook (72)

Pelastuslaitosten tulevaisuuden rooli ensihoidossa

Palomies-ensihoitajia Helsingin Meilahdessa. (Kuva: Kaisu Puranen)

Palomies-ensihoitajia Helsingin Meilahdessa. (Kuva: Kaisu Puranen)

Pelastuslaitokset tuottavat ensihoitoa vielä suuressa osassa Suomea. Muutosta on kuitenkin havaittavissa, ja ensihoito on joillain alueilla siirtynyt sairaanhoitopiirien hoidettavaksi. Yksityiset ovat vähentyneet merkittävästi ja sairaanhoitopiirien rooli on kasvanut merkittävästi. Osassa alueista pelastuslaitoksen rooliin luotetaan vahvasti, eikä nykyistä hyvää tilannetta haluta muuttaa. Kysymys on pitkälti mielikuvista, ei niinkään käytännöstä. Pelastuslaitokset, yksityiset ja sairaanhoitopiirit tuottavat pitkälti samanlaista ensihoitoa alueesta ja järjestäjästä huolimatta.

Osassa sairaanhoitopiireistä on ensihoitoon tuotu enemmän muita terveydenhuollon toimia, mikä muuttaa koko järjestelmää merkittävästi. Ensihoidon rooli muuttuu enemmän päivystyksellisiksi palveluiksi aikaisemmasta akuuttiensihoidosta. Tämä muutos aiheuttaa osan mielestä päätehtävän heikkenemistä, kun taas osa ajattelee sen olevan kokonaisuuden hallintaa, joka hyödyttää järjestelmää ja potilasta. Suurin osa maallikoista ajattelee vuorostaan ensihoidon olevan edelleen pääasiassa sairaankuljetusta päivystykseen.

Akuuttitilanteessa potilaalle on se ja sama kuka sitä apua tuo, kunhan se on saatavilla. Talon ollessa tulessa tai omaisen mennessä elottomaksi olennaista on että riittävä apu saadaan mahdollisimman nopeasti paikalle. Yksiköiden lukumäärä ja saatavuus ovat olennaisia kiireellisissä tilanteissa. Pienessä maaseutukeskuksessa jatkuvan päivystyksen ensihoito- tai pelastusyksikkö voi olla kustannuksien kannalta kestämätöntä, joten siihen on lääkkeeksi käytetty ensihoitoa varallaololla ja sopimuspalokuntia tai puolivakinaista palokuntaa.

Hybridiyksikkö täyttää tyhjiöt

Uusina ideoina on myös hybridiyksiköt, joissa pelastustoimi ja ensihoito tuottavat yhdellä yksiköllä molempia palveluita. Sairaanhoitopiirit ovat siirtäneet ensihoidolle myös muita terveydenhuollon tehtäviä, joilla on voitu perustella jatkuva valmius myös haja-asutusalueille. Olennaisempaa on kuitenkin se, että kaikki yksiköt ovat koko alueen käytettävissä ja yksiköitä voidaan käyttää koko alueen kannalta mahdollisimman järkevästi. Näin ei tule alueellisia tyhjiöitä yksiköiden ollessa tehtävillä, ja yksiköitä voidaan tarvittaessa siirtää myös päivystämään toiselle alueelle.

Ensihoidon osalta on keskustelua herättänyt pitkälti osaamis- ja koulutusvaatimukset. Tulevaisuudessa näyttää siltä, että ensihoidossa ei tule olemaan kuin hoitotason yksiköitä. Jokaiseen yksikköön tulee näin ollen saada vähintään yksi hoitotason työntekijä. Tätä perustellaan laajemmilla hoitovalmiuksilla ja hoidontarpeen arvioinnin vaikeudella, sekä potilaiden yhdenvertaisuudella. Ensihoidon tehtävistä on jatkuvasti kasvava osa vaikeita moniongelmaisten henkilöiden hoidontarpeen arviointeja, joissa selkeät hoitoprotokollat eivät päde. Pelastajan osaaminen ensihoidossa ei kuitenkaan häviä, vaan hän voi toimia ensihoidossa yhtä lailla kuin aikaisemminkin. Ainoastaan hoitotason osaamista vaativissa tehtävissä hoidosta vastaa hoitotason ensihoitaja.

Pohjois-Karjalan malli

Pohjois-Karjalassa pelastuslaitos siirtyi sairaanhoitopiirin alaiseksi liikelaitokseksi, koska alueellisesti haluttiin ensihoidon ja pelastustoimen toimivan tehokkaasti yhteen. Ensihoito on näin ollen edelleen osa terveydenhuoltoa ja samalla myös pelastustoimea. Ensihoidon lisäyksiköitä voidaan perustaa pelastustoimen miehistöstä, tai ensihoidon yksiköt voivat toimia pelastustoimen osana tilanteen vaatiessa. Näin säilytetään mahdollisimman suuri toiminnallisuus ja kustannustehokkuus alueella. Tärkeintä onkin saada apu paikalle mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti, kun sitä tarvitaan.

Pohjois-Karjalan malli toimiikin hyvänä esimerkkinä siitä miten asioita voidaan tehdä uudella tavalla, mutta silti perinteisesti ja totutulla tavalla. Näitä uusia toimintamalleja tarvitaan tulevaisuudessa, jotta kaikkien alueiden palvelut voidaan turvata mahdollisimman tehokkaasti ja kaikkien ihmisten osaaminen saadaan hyödynnettyä kriittisillä hetkillä. Sopeutuminen tulevaisuuteen kannattaa tehdä suunnitelmallisesti ja ennakoiden, jotta muutoksia ei pakoteta ulkopuolelta, vaan itse ollaan aktiivisia ja sopeutuvaisia.

Juha Jormakka
Saimaan AMK, projektipäällikkö