Pelastustieto blogi 14.5.2018

Kansainvälinen pelastustoiminta uhasta mahdollisuudeksi

Mira Leinonen työskentelee pelastusylitarkastajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa.

Mira Leinonen työskentelee pelastusylitarkastajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa.

Suomi on EU-jäsenvaltiona sitoutunut keskinäiseen avunantojärjestelmään vakavien onnettomuus- ja kriisitilanteiden varalta. Meillä on noin 300 henkilöä kouluttautunut kansainvälisen pelastustoiminnan tehtäviin ja he ovat hälytysvalmiudessa edustamaan tarvittaessa Suomen valtiota. Tammikuussa 2018 suomalainen FinnRescue Team suoritti YK:n standardoiman klassifioinnin Tanskassa ja some täyttyi onnitteluista ja hehkutuksesta.

Kun asiaan tutustuu pintaa syvemmälle, löytyy kosolti kehitettävää. Tällä hetkellä kansainvälinen pelastustoiminta on eriytynyt kansallisesta toiminnasta; Kriisinhallintakeskus CMC kouluttaa pelastajia ja päällystöä, joista suurin osa joutuu kikkailemaan vuoronvaihdoilla ja lomaa ottamalla osallistuakseen tähän, sillä työnantajat – siis täsmälleen saman toimialan toimijat – suhtautuvat nihkeästi työntekijöidensä osallistumiseen kansainväliseen toimintaan.

Kansainvälinen pelastustoiminta nähdään meillä perusarjen tasolla enemmän uhkana kuin mahdollisuutena – kuka maksaa viulut, kun operaatiolle lähdetään? Tämän lisäksi kansainvälistä pelastustoimintaa pidetään tyypillisesti vain rauniopelastamiseen erikoistumisena, mutta tämä mielikuva vastaa toimintaa 2000-luvun taitteessa.

Nykypäivänä kansainvälinen pelastustoiminta on paitsi ihmisten ja luonnon aiheuttamien laajamittaisten onnettomuuksien, mutta myös humaritääristen avustustehtävien mitä erilaisempaa tukitoimintaa. Ehkä tästä vanhentuneesta mielikuvasta johtuen kansainvälisen pelastustoiminnan kautta saatua osaamista ei hyödynnetä kotimaassa juuri mitenkään; karuimmassa esimerkissä kansainvälisessä pelastustoiminnassa korkealle pätevöitynyt, yliopistotutkinnon suorittanut henkilö kelpaa kotimaassa vain palomieheksi. Tärkeä tehtävä on toki palomiehenkin tehtävä, mutta kuvatunkaltaisella osaamisella voisi kuvitella olevan kysyntää pelastuslaitoksen muissakin tehtävissä.

Maakuntauudistus tulee joiltakin osin muuttamaan tilannetta, kun kansainvälinen pelastustoiminta sidotaan entistä tiukemmin osaksi pelastuslaitoksen tehtäviä, jolloin myös työnantaja pysyy tietoisena tästä ulottuvuudesta. Lisäksi kansainvälisen pelastustoiminnan organisointia muutetaan ja sääntely päivitetään. Tammikuisen meriitin toi meille kuitenkin pelastustoimen ammattilaiset. Finnrescue team menestyi ennen kaikkea näiden yksilöiden ansiosta: korkeasta ammattitaidosta, motivaatiosta ja sitoutumisesta kertoo oman vapaa-ajan uhraaminen tärkeälle asialle.

Vaikka sääntelyä ja organisointia kehitetään kansainvälisen pelastustoimen osalta, on jotain, mitä lailla ei voi määrätä. Se on asenne. Suhtautuminen kansainväliseen pelastustoimintaa kohtaan on syytä päivittää uhasta mahdollisuudeksi, sillä se tuo alallamme huikean määrän osaamista ja tuo toimintaamme uutta näkökulmaa. On tärkeää tuntea kansainvälisen pelastustoiminnan ulottuvuudet jo pelkän alan yleissivistyksen vuoksi, sillä keskinäinen avunantojärjestelmä takaa sen, ettemme ole vain avunantajia, vaan vakavan onnettomuus- tai kriisitilanteen iskiessä meille voimme pyynnöstä apua myös vastaanottaa.

Teksti: Mira Leinonen

Lue lisää