Niki Haake.
Suomen Rahapajan julkistamat Suomen itsenäisyyden juhlarahat nostattivat sosiaalisessa mediassa hetkessä melkoisen myrskyn. Monet pitivät rahoihin painettuja kuvia kansalaissodasta ja hukkuneesta pakolaislapsesta mauttomina valintoina. Minusta rahan kuvitus oli rohkea ja kantaa ottava. Jokaisella kolikolla on kääntöpuolensa, niin myös itsenäisyydellä.
Pelastustoimen ja Suomen Punaisen Ristin rooli oli itsenäisyytemme ensimmäisinä vuosina merkittävä kansallisen yhtenäisyyden rakentamisessa. Punainen Risti toimi sisällissodassa omien periaatteidensa mukaisesti ja auttoi puolueettomasti kaikkia haavoittuneita ja sodan uhreja. Kaupunkien palolaitokset puolestaan pyrkivät huolehtimaan kaupunkien siviiliväestön turvallisuudelta ja pysymään puolueettomina. Kaikkien kaupunkien palolaitokset eivät puolueetonta rooliaan kyenneet säilyttämään, mutta keskimäärin laitokset pysyttelivät tehtävässään päivittäisten tulipalojen torjunnassa.
Pelastuslaitokset ja Punainen Risti ovat säilyttäneet Suomessa hyvin roolinsa puolueettomina auttajina, mikä näkyy myös kansalaisten luottamuksena. Kummankin organisaation sisällä on myös säilynyt vahva sitoutuminen kaikkien hädässä olevien auttamisesta ikään, sukupuoleen, uskontoon tai etniseen taustaan katsomatta. Suomen Punaisen Ristin ja pelastustoimen arvot ovatkin hyvin lähellä toisiaan.
Vaikka arvot ovat kummassakin organisaatiossa samat, on arvojen toteutumisen välillä eroa. Onnettomuustilanteessa kaikki saavat tasapuolisesti apua, mutta operatiivisen toiminnan ulkopuolella pelastuslaitosten sisällä kahvihuoneissa ja käytävillä puhe ei aina vastaa pelastuslaitosten arvoja.
Martti Lindqvistin sanoin ”Auttaminen ilman empatiaa on tuomittu epäonnistumaan vaikka se olisi muuten kuinka ammatillista tahansa”. Lopulta ilman arvojen mukaista sitoutumista myös operatiiviseen toimintaan alkaa heijastua arvojen vastaisia toimintatapoja.
Raja operatiivisen toiminnan ja muun pelastuslaitosten tarjoaman palvelun välillä on ongelmallinen muutenkin kuin vain arvojen toteutumisen kannalta. Nykyisessä toimintatavassa pelastustoiminta ja kokonaisvaltainen kansalaisten auttaminen ovat toisistaan irrallisia toimintoja.
Ihmishenkien pelastaminen tulee olla etusijalla, mutta tärkeää on huolehtia myös kansalaisten pääsemisestä kokonaisvaltaisen avun piiriin. Vaikka kolarin uhri tai mökin mummo ei lääkinnällistä apua tarvitsisikaan, tulisiko pelastuslaitoksen osaltaan osata ja tahtoa huolehtia asiakkaan pääsemisestä oikean avun piiriin?
Niki Haake
Hankesuunnittelija
Suomen Punainen Risti
Valmiuden yksikkö
