Niki Haake.
On hyvä olla ylpeä, kun siihen on syytä. Sekä pelastustoimessa että Punaisessa Ristissä olen tavannut lähinnä työstään ylpeitä ihmisiä. Ihmisiä jotka ovat ylpeitä kuuluessaan johonkin itseään suurempaan. Johonkin jolla on merkitystä ja joka tuottaa arvoa yhteiskunnalle ja lähimmäisillemme.
Olen saanut nähdä, että työpaikastaan ja työstään ylpeät ihmiset ovat usein myös äärimmäisen motivoituneita. Motivoituneena ihminen antaa itsestään enemmän työhön ja työ on laadukasta. Työstään ylpeä tekee työtään antaumuksella ja on tunnollinen. Työstään ylpeä ei halua jättää huonoa jälkeä, koska haluaa olla ylpeä myös jatkossa.
Parhaimmillaan voimme siis olla ylpeitä sekä organisaatiostamme että suorituksestamme. Kun katsomme ympärillemme, näemme itseään arvostavan porukan johon haluamme kuulua ja jonka jäsenyydestä olemme ylpeitä. Kuuluminen samankaltaisten joukkoon tyydyttää meissä myös perustarpeita kuten turvallisuuden tunnetta, jota alitajuisesti tavoittelemme.
Kun olemme ylpeitä ja turvassa, emme halua minkään rikkovan tätä olotilaa. Haluamme olemassa olevan kuvan yhteisöstämme säilyvän muuttumattomana. Ryhmä tai yhteisö voi tällöin ajautua kohti idealisoitua kuvaa itsestään. Haluamme pitää kiinni turvallisuuden ja ylpeyden kokemuksestamme, ja siksi kaikki mikä on tulkittavissa tämän autuuden uhkaksi, saattaa aiheuttaa meissä selittämätöntä ahdistusta.
Tällaisessa tilassa ryhmän jäsenet voivat menettää kykynsä tarkastella ryhmän suhdetta muihin objektiivisesti. Ryhmässä meitä ohjaavat järjellisen ajattelun sijaan tunnepohjaiset reaktiomallit ja siksi tulemme ärtyneiksi kaikesta ryhmämme perustilaa kyseenalaistavasta. Jos epäilyjä esitetään, ryhmä kääntää se oitis järkkymättömäksi varmuudeksi, joka voi purkautua jopa vihan tunteina.
Tämän kaltainen tila on organisaation kannalta haitallinen, koska se estää uusiutumisen ja luovan ajattelun. Jokaisessa ryhmässä ja yhteisössä on merkittävät voimavarat sekä hyvään että pahaan. Lopulta voi käydä niin, että vain ylpeys on jäljellä ja kaikki muu merkityksellinen on sulanut pois.
Onneksi näin ei tapahdu kaikissa tapauksissa. Vahvat yksilöt tai esimiehet voivat tunnistaa ryhmänsä pinttyneet puolustusmallit ja omalla toiminnallaan haastaa ryhmää löytämään avoimen ja luovan toimintamallin.
Olkaa ylpeitä arvokkaasta työstä, jota teette, mutta avoimia ja kriittisiä toimintaanne kohtaan. Ryhmän voima on sen moniäänisyydessä, ei yhdenmukaisuudessa.
Niki Haake
Hankesuunnittelija
Suomen Punainen Risti
Valmiuden yksikkö
