Hoitovastuussa oleva ensihoitaja pysyy tutkimisen ajan potilaan pääpuolella.
Länsimaissa yleisesti käytössä oleva Rapid Trauma Assessment (RTA) -malli eroaa suomalaisesta Rivalaiser-mallista jonkin verran. Suurin ero on siinä, ettei uudessa tutkimismallissa tutkimusjärjestystä tarvitse enää opetella ulkoa: uusi malli on selkeämpi, päästä varpaisiin.
Tutkimusten mukaan olennaisimmat potilaan kuolemaan tai pysyvään vammautumiseen johtaneet syyt ovat massiivinen verenvuoto, kallovamma, hengitystieongelmat, jänniteilmarinta ja rankavammat. Potilaan systemaattisella tutkimisella on tarkoituksena löytää nämä ja päästä hoitamaan ne välittömästi. Potilas tutkitaan näkökontrollissa huolellisesti kohta kohdalta ja samalla hoidetaan havaitut ongelmat. Tutkimisen yhteydessä tehdään päätös potilaan niskan, rangan ja lantion tukemisesta.
Vammamekanismin perusteella ennen korkeariskisten potilaiden tutkimista on hyvä varata mukaan tutkimiseen tarvittavat varusteet. Tutkimiseen tarvitset suojakäsineet, vaatesakset, kynälampun ja stetoskoopin. Varusteet voivat olla samassa paikassa, jossa ovat muutkin traumapotilaan hoitovälineet kuten kiristysside, perjantaipipot ja painesiteet. Tukemisvälineet voi varata mukaan jo silloin kun ollaan matkalla potilaan luo, jolloin nopeutetaan potilaan siirtämistä autoon ja siitä sairaalaan.
Tutkiminen aloitetaan vammamekanismin arvioinnilla, vaaran huomioimisella ja massiivisten verenvuotojen havaitsemisella ja hoitamisella. Tämän jälkeen hoitovastuussa oleva ensihoitaja menee potilaan pääpuolelle ja tutkii pään vammat, pupillien koon ja symmetrisyyden. Päästä siirrytään kaulan kautta rintakehälle, jolloin kuunnellaan hengitysäänet. Selkä tutkitaan rintakehän tutkimisen jälkeen, jotta mahdolliset keuhkojen alueen pistovammat tai ruhjeet löytyisivät välittömästi.
Potilaan tukemispäätös tehdään ennen selän tutkimista, selkä tutkitaan joko rankalaudalle käännön yhteydessä tai palpoidaan kauhapaarien asentamisen yhteydessä. Ohjeistuksessa on huomioitu lantiomurtumapotilaan kääntökielto. Lantiomurtuma epäilyssä tulisi lantio tukea lantiovyöllä tai tyhjiöpatjalla. Raajojen tutkimisessa on olennaista havaita verenvuodot, verenkierron ja hermoston toiminta.
Kriittisesti vammautuneen potilaan tutkiminen ja hoitaminen on usein hyvin suoraviivaista ja selkeää. Potilas hyötyy nopeasta kuljetuksesta sairaalaan ja kohteessa vietetty aika tulisi saada minimoitua. Uuden tutkimisjärjestyksen edut tulevat systemaattisuudessa ja nopeudessa. Tutkittaessa aina saman tavalla asioita ei jää huomaamatta ja potilas pystytään hoitamaan nopeasti henkeä uhkaavien vammojen osalta.
Vammapotilaan hoito onnistuu pääasiassa perustasotoimenpiteillä. Ainoastaan hengitystien hoitaminen, sisäisten verenvuotojen lääkitseminen traneksaamihapolla ja kipulääkitys tarvitsee hoitotason yksikköä tai lääkäriä. Tärkeää on miettiä, milloin kriittisen potilaan kohdalla kannattaa odottaa lisäyksikköä ja milloin on potilaan selviämisen kannalta olennaisempaa päästä nopeasti sairaalaan. Lääkärin hoito-ohje on tässä olennainen turvallisuutta parantava tekijä.
Muutamissa kouluissa ja sairaanhoitopiireissä on ryhdytty kouluttamaan vammapotilaiden tutkimista tällä uudella mallilla. Vanhan ja uuden mallin erot ovat kohtuullisen pienet, mutta uudessa mallissa potilaan tutkiminen on tarkempaa ja koulutuksellisesti yksinkertaisempaa. Olennaista on tutkia potilas systemaattisesti, huolellisesti ja tunnistaa hätätilanteen merkit.
Malli esitellään tarkemmin ensihoidon oppikirjassa Oireista työdiagnoosiin.
Teksti ja kuvat: Juha Jormakka
Saimaan ammattikorkeakoulun projektipäällikkö
