Operatiivinen toiminta 9.3.2017
Facebook (113)

Riskikohteet vaativat uutta osaamista: ”Mitäköhän täällä tapahtuu?”

Palomestari Simo Koposen mukaan teknistyvä maailma näkyy myös keikkajohtamisessa.

Palomestari Simo Koposen mukaan teknistyvä maailma näkyy myös keikkajohtamisessa.

Maailma teknistyy ja monimutkaistuu niin paloasemilla kuin keikkapaikoilla.

Pelastusyksikkö voi kohdata hälytyskohteissa laitteita, joiden toimintaan täytyy perehtyä paikan päällä. Tämä vaatii niin esimiehiltä kuin miehistöltä uudenlaista osaamista.

”Aikoinaan ajateltiin suomalaisen palomiehen hallitsevan kaiken laidasta laitaan. Nyt takaseinä alkaa olla vastassa”, sanoo palomestari Simo Koponen Keski-Uudenmaan pelastuslaitokselta.

”Se tietotaito, joka meillä aikaisemmin oli, ei enää aina riitä. Pitää olla hyvin laaja käsitys yhteiskunnan eri toiminnoista ja toimijoista.”

Jo pelkästään palomiesten työkalut vaativat nykyisin enemmän osaamista kuin aikaisemmin.

”Ennen oli suihkuputki, murtorauta  ja katuharja. Tänä päivänä työkalupakissa ovat muun muassa hydrauliset / akkutoimiset pelastustyökalut sekä vaarallisten aineiden monipuolinen torjuntakalusto. Ala teknistyy ja monimutkaistuu, niin kuin yhteiskuntakin. Tietoa ja taitoa pitää olla. Siitä tulee myös johtamiseen omat haasteensa”, Koponen pohtii.

Palomiehillä ja heidän esimiehillään pitäisi olla jonkinlainen käsitys esimerkiksi alueensa  riskikohteiden koneista, laitteista ja prosesseista. Varsinkin öisin ja viikonloppuisin kohteessa saatetaan olla aluksi arvailujen varassa.

”Siellä ei ole ketään paikalla, koneet raksuttavat itsekseen. Meillä ei ole mitään käsitystä, mitä laitteita nämä ovat, miten nämä toimivat, tai aiheutuuko niistä meille vaaraa”, Koponen kuvailee mahdollista tilannetta.

Pelastajat usein aluksi omillaan

Virka-ajan ulkopuolella asiantuntija-apua on vaikeaa saada paikalle.

”Aikaisemmin, kun mentiin johonkin firmaan, talonmies oli usein paikalla. Hän oli kohteen asiantuntija ja osasi kertoa kiinteistöstä ja yrityksestä. Nyt siellä ei ole ketään. Menemme omin päin porteista sisään ehkä elämämme ensimmäistä kertaa miettimään, mitäköhän täällä oikein tapahtuu”, Koponen kertoo.

Hän huomauttaa, että paloilmoitinkohteista on toki olemassa kohdekortit, mutta etenkin pääkaupunkiseudulla ajomatka kohteeseen voi olla niin lyhyt, ettei etukäteistiedusteluun jää juuri aikaa, ja johtaminen alkaa käytännössä heti.

Koponen korostaa, että tilannekuva alkaa tietenkin tarkentua, kun oma tiedustelu käynnistyy ja kiinteistön omistajaan, toiminnanharjoittajaan, huoltoyhtiöön ja muihin tahoihin saadaan yhteys, mutta pelastajat ovat kohteessa usein aluksi omillaan.

”Varsinkin kesäisin on tyypillistä, että palopaikalle tulee nuori vartijapoika, jolla on rinkulassa 250 avainta. Kun hän tulee autosta ulos, hän huikkaa, ettei ole ikinä käynytkään täällä.”

Uutena ilmiönä on törmätty kiinteistöhuoltojen yhteispäivystyksiin.

Suuri yleisö olettaa, että palomiehillä on homma luonnostaan hanskassa.

”Ihmisillä on kovat ennakko-odotukset. Se varmaan johtuu osittain tv-sarjoista. On mielikuva, että mitä tahansa tapahtuu, pelastuslaitos laukkaa paikalle, eikä mene kuin muutama minuutti, niin joku palomiessupertietäjä kertoo, että tuo venttiili käännetään kiinni, ja tuo toinen avataan. Niin se ei mene.”

Lue lisää esimiestyön vaatimuksista Pelastustiedosta, joka ilmestyy 29. maaliskuuta!

Teksti: Kaisu Puranen

Kuva: Teemu Heikkilä