Tutkimus ja viestintä 30.3.2016

OVA-ohjeiden uudet vaara-alueet

Uudenmaan pelastuslaitokset ovat varautuneet yhteisellä kalustohankinnalla kemikaalionnettomuuksiin.

Uudenmaan pelastuslaitokset ovat varautuneet yhteisellä kalustohankinnalla kemikaalionnettomuuksiin.

Vuodesta 1992 lähtien Työterveyslaitos on laatinut OVA-ohjeita onnettomuuden vaaraa aiheuttaville aineille. Valmiina on 124 ohjetta sekä Käyttäjän opas [1]. Ohjeita ja opasta on päivitetty, kun määräykset ovat muuttuneet tai kun aineista ja torjuntamenetelmistä on saatu uutta tietoa.

Kemikaalivuotojen vaara-alueet

OVA-ohjeiden keskeisiä osia ovat vaaratilanteiden kuvaus ja toimenpideohjeet. Nykyisissä ohjeissa on 54 terveydelle vaarallista kemikaalia, joille on laskettu vaaraetäisyydet sekä suuren että pienen vuodon tapauksessa. Tulokset on ilmaistu toimenpideohjeina, joita on kuutta tyyppiä. Ohjeiden tekstit ja valintasäännöt on kuvattu Käyttäjän oppaassa [1]. TOKEVA-ohjeiden vaara-alueiden tyypit ovat samoja ja niille käytetään kirjainlyhenteitä VA1–VA6.

Kun ensimmäisiä OVA-ohjeita laadittiin vuonna 1992, vaaraetäisyyksien laskemista varten tarkoitettuja pitoisuusarvoja ei vielä ollut. Työpaikoille tarkoitettuja pitoisuuden ohjearvoja (Suomessa HTP-arvot) toki oli, mutta ne soveltuvat huonosti onnettomuustilanteille. Työhygieeniset ohjearvot on valittu siten, että altistumisesta koko työuran ajan ei pitäisi aiheutua mitään terveyshaittaa. Tämän vuoksi ne sisältävät varmuuskertoimia.

Jos työhygieenisiä ohjearvoja sovellettaisiin kemikaalionnettomuuksien vaaraetäisyyksien valinnassa, tulokseksi saadut vaara-alueet olisivat tarpeettoman suuria.

OVA-ohjeiden vaaraetäisyyksien laskemista varten Työterveyslaitoksen toksikologi Vesa Riihimäki valitsi kemikaalien terveysvaikutusten ja työhygieenisten ohjearvojen perusteella kaksi pitoisuuden raja-arvoa:

—    eristysraja, jonka avulla laskettiin tuulen alapuolella välittömästi eristettävän alueen pituus

—    varoitusraja, joka avulla laskettiin sen alueen pituus, jolla tuulen alapuolella olevia ihmisiä varoitetaan ja kehotetaan suojautumaan sisätiloihin.

Vähitellen saatiin käyttöön amerikkalaisen työryhmän valitsemia ERPG- (Emergency Response Public Guidelines) ohjearvoja. Työryhmän lähtökohtana olivat tunnin vaikutusaika ja kaikenikäiset terveet ihmiset. Toisin sanoen kroonisesti sairaat ja muut kemikaaleille erityisen herkät ihmiset oli rajattu pois.

Hieman myöhemmin aloittanut toinen amerikkalaisen työryhmä valitsi AEGL- (Acute Exposure Guideline Levels) ohjearvoja. AEGL-ohjearvot on määritelty eri pitkille vaikutusajoille: 10 min, 30 min, 1 h, 4 h, 8 h. Näitä arvoja valittaessa on otettu huomioon kaikki ihmiset.

Koska työryhmät pystyivät käsittelemään vain muutamia kemikaaleja vuodessa, noin 3000 kemikaalille on valittu yksinkertaisten sääntöjen perusteella väliaikaiset TEEL- (Temporary Emergency Exposure Guidelines) ohjearvot. TEEL-ohjearvoja valittaessa vaikutusajaksi on oletettu 15 min, mutta ne on tarkoitus muuttaa vastaamaan tunnin vaikutusaikaa

AEGL-, ERPG- ja TEEL-ohjearvoille käytetään yhteisnimeä PAC (Protective Action Criteria). Ohjearvoja on kolme ja ne on valittu siten, että tietyn vaikutusajan jälkeen terveille ihmisille voi tulla seuraavia terveyshaittoja [2]:

PAC1: vähäinen, tilapäinen terveyshaitta tai paha haju.

PAC2: ei palautumattomia tai muita vakavia terveyshaittoja eikä oireita, jotka heikentävät kykyä suojautua altistumiselta.

PAC3: ei hengenvaaraa.

USA:n käytäntönä on, että ERPG-arvoja sovelletaan vain, jos kemikaalilla ei vielä ole AEGL-arvoja. TEEL-arvoja sovelletaan, jos kemikaalilla ei ole AEGL- eikä ERPG-arvoja [2]. Vuodesta 2007 lähtien OVA-ohjeiden eristys- ja varoitusrajat on valittu AEGL-, ERPG- tai TEEL-arvojen perusteella.

Tukesin julkaisut

Tukes-ohjeen 9/2015 [3] mukaan turvallisuusselvityksessä kuvataan tuotantolaitoksen pahimmat mahdolliset (harvinaisetkin) onnettomuustapaukset sekä niitä hieman realistisemmat eli tyypillisimmät mahdolliset suuronnettomuustapaukset. Onnettomuudet sekä niiden seuraukset ja vaikutukset on kuvattava siten, että tietoja voidaan hyödyntää oman varautumisen lisäksi tuotantolaitoksen ympärillä olevan maan käytön suunnittelun tukena sekä ulkoisen pelastussuunnitelman laatimisessa. Onnettomuuksien vaikutusten ulottuvuus ja vakavuus esitetään sekä sanallisesti että karttakuvin.

Tukesin oppaassa Tuotantolaitosten sijoittaminen [4] on määritelty pitoisuuden ohjearvot, joita tulee käyttää turvallisuusselvityksiä laadittaessa. Terveysvaaran arvioinnin lähtökohtana käytetään AEGL3-arvoa, jonka vaikutusaika valitaan onnettomuuden keston sekä vaarassa olevien henkilöryhmien mukaan.

Esimerkiksi kun arvioidaan turvallista etäisyyttä pientaloihin tai muihin kohteisiin, joissa on vain kohtuullinen määrä ihmisiä kerrallaan, kuten pienet myymälät tai liikenteen solmukohteet, voidaan käyttää vaikutusaikaa 30 minuuttia.

Joissakin tapauksissa riittävä turvallisuustaso voidaan saavuttaa lyhyemmilläkin etäisyyksillä. Näin on esimerkiksi, kun

—    Onnettomuus on hyvin lyhytkestoinen, esimerkiksi siksi, että vuotavan aineen kokonaismäärä on pieni.

—    Vaarassa olevilla henkilöillä on hyvät edellytykset suojautua ja toimia oikein (teollisuusrakennukset, työpaikat) ja rakennukset on suunniteltu niin, että suojautuminen tai poistuminen on helppoa.

Näissä tapauksissa arvioinnin lähtökohtana voidaan käyttää AEGL3-arvoa 10 minuutin vaikutusajalle.

Herkissä kohteissa on varauduttava pidempiin toiminta-aikoihin ja/tai henkilöiden suurempaan herkkyyteen kemikaalien vaikutuksille. Tällöin terveysvaaran arviointiin voi käyttää AEGL2-arvoa, jonka vaikutusaika valitaan kohteen perusteella. Sitä käyttäen voidaan arvioida turvallista etäisyyttä esimerkiksi hoitolaitoksiin (sairaalat, vanhainkodit, päiväkodit), kouluihin taikka kohteisiin, joissa voi olla kerralla suuria ihmismääriä (kerrostaloalueet, suuret urheiluhallit ja -kentät, ostoskeskukset, majoitusliikkeet, isot kokoontumistilat ja -alueet).

Jos kemikaalille ei ole määritelty AEGL-arvoja, käytetään muita vastaavia ohjearvoja, lähinnä ERPG-arvoja.

Päivittäminen

Tietyillä kemikaaleilla (akryylihappo, ammoniakkivesi, bentseeni, epikloorihydriini, etyyliakrylaatti, klooridioksidivesi, kloorivetyhappo, metyleenikloridi, muurahaishappo, rikkihiili, typpihappo ja vinyyliasetaatti) vuosien 1992–2003 OVA-ohjeiden vaaraetäisyyksiä laskettaessa käytetyt eristys- ja/tai varoitusrajat olivat huomattavasti AEGL-arvoja pienemmät.

Näillä kemikaaleilla laitoksen turvallisuusselvitystä ja pelastussuunnitelmia varten Tukesin ohjeiden mukaan laskettu vuodon vaara-alue ei useimmissa tapauksissa ulottuisi laitoksen alueen ulkopuolella, vaikka OVA- ja TOKEVA-ohjeen mukainen ulottuisi.

Ristiriitojen välttämiseksi terveydelle vaarallisten kemikaalien OVA-ohjeiden vaara-alueet päivitettiin vuoden 2014 alussa. Eristysrajaksi valittiin AEGL3- ja varoitusrajaksi AEGL2-arvo 30 minuutin vaikutusajalla. Kemikaaleilla, joilla ei ollut AEGL-arvoja, etäisyydet laskettiin ERPG- tai TEEL-arvojen perusteella.

Ammoniakin OVA-ohjeeseen lisättiin kylmälaitoksen varoventtiilin vuoto. Ammoniakin säiliövaunun nesteventtiilin vuodon vaara-alue on tarpeettoman suuri varoventtiilin vuodon sattuessa.

Klooritrimetyylisilaani ja tionyylikloridi muodostavat veden kanssa reagoidessaan myrkyllisiä kaasuja, molemmat kloorivetyä ja tionyylikloridi lisäksi rikkidioksidia. Kaasujen muodostumisnopeus vedessä laskettiin USA:n oppaan [5] menetelmällä. Päivitetyissä OVA-ohjeissa näille kemikaaleille on annettu ohjeet sekä maalle että vesistöön tapahtuvan vuodon varalta.

Päivitetyissä ohjeissa on annettu ne pitoisuuden ohjearvot, joilla vaaraetäisyydet on laskettu. Myös vaara-alueita kuvaavat kuusi toimenpideohjeiden tekstiä sekä niiden valintasäännöt päivitettiin.

Monilla palavilla kaasuilla ja nesteillä vuodon syttyminen on ensisijainen vaara, ja kaasun tai höyryn hengittämisestä aiheutuva terveysvaara on vähäinen. Näiden kemikaalien vuotojen vaara-alue tiedustellaan syttymisvaaramittarin avulla. OVA-ohjeissa on silti annettu näiden kemikaalien PAC-arvot, jotka yleensä ovat TEEL-arvoja.

Teksti: Risto Lautkaski
Kuva: Kimmo Kaisto

Lähteet:

  1. Onnettomuuden vaaraa aiheuttavat aineet. 124 ohjetta sekä käyttäjän opas. www.ttl.fi/ova/
  2. DOE Office of Emergency Management and Policy. Protective Action Criteria for Chemicals – Including AEGLs, ERPGs, & TEELs http://orise.orau.gov/emi/scapa/
  3. Turvallisuusselvitys. Tukes-ohje 9/2015. http://www.tukes.fi/Tiedostot/Tukes-ohjeet/Tukes-ohje_9_2015_Turvallisuusselvitys.pdf
  4. Tuotantolaitosten sijoittaminen. Helsinki: Tukes. 47 s. http://www.tukes.fi/Tiedostot/kemikaalit_kaasu/Tuotantolaitosten_sijoittaminen_2015.pdf
  5. 2012 Emergency response guidebook. Washington D.C.: U. S. Department of Transportation. 389 s. http://phmsa.dot.gov/staticfiles/PHMSA/DownloadableFiles/Files/Hazmat/ERG2012.pdf

Lue lisää