Jos pelastuslaitoksen johto ei ymmärrä esimerkiksi sosiaalisen median merkitystä vaan kieltää sen, ei ole ihme, että alaiset ovat arkoja viestimään.
Viestintää pidetään tärkeänä osana pelastuslaitosten toimintaa, mutta varsinkaan pienissä pelastuslaitoksissa sille ei tahdo löytyä resursseja, selviää Pelastusopiston hallinnoimasta Pelastuslaitosten viestintäkäytännöt -hankkeesta.
”Viestintä koetaan hyvin merkittävänä, eikä viestintäkielteisyyttä ole. Ainakin jokainen haastateltu näkee, että viestintä on paitsi osa johtamista, myös osa jokaisen päivittäistä työtä”, sanoo hankkeen projektipäällikkö, tutkija Aino Harinen.
Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen suunnittelija Johanna Franzén sanoo, että viestintä pelastuslaitoksilla tarvitsisi resurssien uudelleen kohdentamista. Franzénilla on huoli siitä, että kun pelastuslaitokset palkkaavat tiedottajia, kukaan muu laitoksella ei osallistu viestintään.
”Tässä mielessä pienet pelastuslaitokset, joissa kaikki tekevät kaikkea, voittavat suuret notkeudellaan. Muun muassa Etelä- ja Pohjois-Karjala porhaltavat isojen ohi”, Franzén sanoo.
”Minä koulutan varmaan 80 prosenttia henkilökunnasta. Jos koulutus ostetaan talon ulkopuolelta, se on kallista. Tarvitaan ihmisiä, jotka pystyvät kouluttamaan ja opettamaan organisaatiota viestimään itse ja tukemaan jokaisen omaa viestintää”, hän painottaa.
Artikkeli jatkuu alla. Kirjaudu sisään Pelastustiedon digi-tunnuksilla, niin pääset lukemaan koko jutun.
Teksti: Kaisu Puranen
Kuva: Teemu Heikkilä
...
