Päätoimittaja Lauri Santala (2. oikealta) lehden kolmen päätoimittajan kuvaharvinaisuudessa Bertil Heinrichsin 80-vuotisjuhlatilaisuudesta 1977. Toimituskunnan jäsenet vasemmalta H.Lindfors, P.Erkola, M.Lehtonen, P.Kaisla, tj. S.Palo, I.Juvakoski, J.Katajamäki (3.), R.Alho, L.Santala ja toimituskunnan puh.joht. Eino Nevanlinna. Kaisla ja Juvakoski olivat jäseniä jo 1970.
Vuorossa on mies lehden omasta piiristä, veteraani saavutuksiltaan vaikka ei iältään. Hän on päätoimittaja Lauri Santala, joka toimitti Pelastustiedon edeltäjää, Palontorjunta-lehteä lähes 20 vuotta. Santala menehtyi vakavaan sairauteen 30 vuotta sitten parhaassa työiässä 47-vuotiaana.
Vuosi 1962 oli historiallinen. Sadas Palontorjunnan numero ilmestyi, ja lehteen valittiin ensimmäinen päätoiminen lehdentekijä, toimitussihteeri. Tointa ei julistettu avoimeen hakuun. Valintakokouksessa toimituskunta pyysi Santalalta näytejuttuna reportaasin sisäasiainministeriön paloasiainosastosta. Kirjoitus vakuutti, ja Lauri ”Lasse” Santala aloitti 1.8.
Ensimmäinen ammattitoimittaja
Viipurissa 1.8.1938 syntynyt Santala tuli Palontorjunta-Bandvärn -lehteen Suomen Sosialidemokraatin uutisosaston toimitussihteerin postilta.
Päätoimittajuus oli edessä 1967. Kuuluisan upseerisuvun nuorimmainen, eversti Bertil Heinrichs jäi eläkkeelle 1950 lähtien hoitamastaan siviilitoimesta.
”Päätoimittaja Santala on toimitussihteerinämme perusteellisesti ja suurta tunnustusta ansaitsevalla tavalla paneutunut alan moninaisiin ongelmiin sekä ripeällä ja oma-aloitteisella toiminnallaan ratkaisevasti myötävaikuttanut lehtemme nauttimaan yleiseen arvonantoon. Tasapuolisena ja arvostelukykyisenä palontorjujana hän omaa mitä parhaimmat edellytykset vaativaan tehtäväänsä”, Heinrichs kirjoitti nimitysuutisessa.
Santalasta tuli Palontorjunnan ensimmäinen lehtiammattilainen. Vuodet olivat työntäyteisiä, ja taloushuoliakin heti oli, kun markka devalvoitiin 1967, ja lehtien tilausmaksut jäädytettiin kahdeksi vuodeksi. Silti luottamusta tulevaisuuteen oli, uskalsipa järjestöyhteisö 1970 perustaa toisenkin lehden, Palontorjuntatekniikan.
Vuosina 1967–73 Lauri yksinään muodosti kahden lehden toimituksen. Se tarkoitti 600 painetun sivun työpanosta vuodessa. Päätoimittajan salkussa matkasi oikoluettavaa ja taitettavaa pitkän työpäivän päätteeksi kotiin. Tuloksena oli kentän tunnustus, hintana kovan työpaineen arvaamattomat haitat lähitulevaisuudessa.
Teemojen matkassa ammattilehdeksi
Santala johdatti järjestölehden ammattilehdeksi. Paikkakuntakohtaiset jutut saivat tehdä tilaa valtakunnallisille aiheille. Suuntaus ei kaikkia miellyttänyt, ja lehden linjasta keskusteltiin toimituskunnassa ja lehden lääninasiamiesten kokouksissa. Enemmistö kannatti kehitystä. Arvostelijatkin totesivat asian paikkansapitävyyden, mutta muistuttivat, ettei ole muutakaan forumia palokuntien tapahtumista kertomaan.
Santala toi lehteen teemat. Niistä ammatillisesti huomiota herättävin oli juttukokonaisuus palokuntakäyttöön soveltuvien diesel-autojen alustoista.
Muutos asiateemojen suuntaan aiheutti sekin närää. Melkoisessa ristivedossa uusi päätoimittaja sai taiteilla.
Santalan vuodet olivat myös palokuntapolitiikan aikaa. Lehti otti voimakkaasti kantaa alan kehitysvaiheisiin ja moniin taistoihin, joita paloala oman kehityksensä turvatakseen joutui käymään.
70-luvun alkupuoli muistetaan vuosina, jolloin palotoimen ja väestönsuojelun yhdistämisestä taitettiin peistä. Tuleva kehitys näkyi lukuisina juttuina Palontorjunnan sivuilla.
”Lauri Santala kuului siihen pieneen ’nuorten vihaisten miesten’ joukkoon, joka oli ottanut asiakseen panna palotoimen, pelastustoimen ja väestönsuojelun asiat järjestykseen”, palopäällikkö Rainer Alho sanoi Laurin muistotilaisuudessa 1985.
Kiivas keskustelu
Santala toi lehteen myös ammattiyhdistysasiat. Numeron Pt 8/70 teemaehdotus ”Yritysdemokratia ja palotoimi” nosti lehden sisällä keskustelun lehden linjasta.
Teemassa oli tarkoitus julkaista viisi kirjoitusta ja pääkirjoitus. Tuon ajan mukaisesti lehden sisällöstä keskusteltiin ja päätettiin perustajajäsenyhteisöjen edustuksen muodostamassa toimituskunnassa. Toimitus (Santala) teki sisältöesityksen, johon toimituskunta toi omilta sektoreiltaan esityksiä säännöllisissä kuukausikokouksissa. Lopputuloksena oli sitova sisältöpohja.
Nykypäivän näkökulmasta sisältösuunnittelu oli aivan liian etupainotteinen ja hankaloitti erityisesti ajankohtaisuutisointia.
Seuraava episodi on paitsi ajankuva myös esimerkki Santalan lehtimiesetiikasta ja taitavasta tavasta oikeaksi katsomansa sisällön puolustamisessa.
Lokakuun kokouksesta toimituskunnan puheenjohtaja Zachris Walmari (Palosuojelun edistämissäätiö) totesi toimituksen esityksen tulevan lehden pääteemaksi olevan “Yritysdemokratia ja palotoimi“.
Varapuh.joht. Pekka Pesonen (Paloinsinööriyhdistys) ilmoitti vastustavansa jyrkästi aiheen käsittelyä, joka tulee toimituskunnan käsittelyyn vasta siinä vaiheessa, kun numero lähestyy jo painovaihetta. Hän arveli sen sisältöä myös julkaisusopimuksen vastaiseksi.
Jäsen Toivo Anttila (KTV) totesi aihesisällöltään uuden teeman edesauttavan yritysdemokratiasta ja sen toteuttamisesta palotoimessa käynnistynyttä keskustelua. Hän oli eri mieltä siitä, että teema olisi jollakin tavoin vaarallinen ja sisältöön sopimaton. Esityksen KTV:n neuvottelupäivillä kuunnellut Sm:n paloasiainosaston päällikkö Erkki Jänne oli todennut aiheen tulevan esille pikemminkin liian myöhään.
Jäsen Pekka Kaisla (Palontorjuntaliito) ei pitänyt rakentavana Porin palolaitoksen edustajien taholta esitettyä arvostelua, joka varsin selvästi kohdistui edesmenneeseen palopäällikköön. Kaislakin kiinnitti huomiota aiotun pääteeman tulemiseen liian myöhään toimituskunnan tietoon. Hänen mielestään oli myös arveluttavaa, jos lehti jo tässä vaiheessa ottaisi lehtenä kantaa siihen, kuinka palotoimen alalla tulee yritysdemokratiaa toteuttaa.
Mitä pahaa?
Jäsen Erkki Hakala (Nuohoojamestarien liitto) käytti puheenvuoron, jossa tiedusteli mitä pahaa ehdotettuun teemaan sisältyy. Hänen mukaansa sisältö edusti paremminkin uutta rakentavaa linjaa. Eikä kirjoituksia tulisi poistaa senkään takia, että helposti syntyisi käsitys, että toimituskunta ”sensuroi” kirjoituksia.
Vpj. Pesonen pyysi merkitsemään pöytäkirjaan mielipiteensä, että teema on tuotu toimituskunnan käsiteltäväksi siten, ettei siihen ole mahdollisuutta ottaa riittävän ajoissa kantaa ja ilmoitti edelleen vastustavansa jyrkästi teemaa kokonaisuudessaan.
Päätoimittaja Santala sanoi pitävänsä teemaa luonnollisena ja juuri sellaisena uutena asiana, josta lehden tulisi antaa tarvittavia taustatietoja, koska on osoittautunut asiasta olevan pahojakin väärinkäsityksiä ja ennakkoluuloja. Edelleen Santala mainitsi nyt käsiteltävän aihetta, jota lehden julkaisijajärjestöihin kuuluva KTV pitää tärkeänä ja sen vuoksi julkaisemisen arvoisena.
Pääkirjoitus pois?
Puheenjohtaja Walmari sanoi, ettei näe asiaa koskettelevan pääkirjoituksen ottamista lehteen aiheellisena ainakaan tässä vaiheessa, kun näkemykset menevät näinkin paljon ristiin.
Jäsen Kaisla asettui kannattamaan esitystä pääkirjoituksen poisjättämisestä. Santala tiedusteli voidaanko teksti julkaista hänen itsensä nimissä. Siihen ei nähty estettä.
Puheenjohtaja totesi saaneensa käydystä keskustelusta sen kuvan, että toimituskunnan enemmistö on palokorpraali Eero Mattilan sekä palokersantti Martti Narvanteen opintopäiväesitysten hylkäämisen kannalla. Näin todettiin.
Päätoimittajan tiedusteluun millä nimenomaisella perusteella nimenomaan Narvanteen osuus hylättiin, puheenjohtaja viittasi kirjoituksen pituuteen ja siihen sisältyviin liiaksi henkilökohtaisiin näkemyksiin ja subjektiivisuuteen, josta kirjoituksen lopussa on erityinen mainintakin.
Yritysdemokratia ja palotoimi -keskustelun lopputulos oli, että viidestä kirjoituksesta kaksi kirjoitusta jätettiin pois.
Ei kuitenkaan pääkirjoitus, joka ilmestys juttuna muiden joukossa – Santalan nimissä, mutta ei lehden kollektiivina mielipiteenä.
Ennen oli ennen
Palontorjunta-lehden sisäiseen historiaan liittyvä poikkeuksellinen episodi antaa kapean, mutta olennaisen kuvan Lauri Santalasta päätoimittajana. Hän ei pienistä hätkähtänyt, vaan – aikalaisensa Rainer Alhon sanoin – aitona lehtimiehenä riensi jo seuraavan ongelman kimppuun. Tämä tapaus on jäänyt ainutkertaiseksi lehden historiassa.
Veteaanin ääni on kirjoitussarja palo- ja pelastustoimessa merkittävällä tavalla vaikuttaneista entisistä ja nykyisistä palokuntaveteraaneista.
Teksti: Juhani Katajamäki
Kuva: Pelastustiedon arkisto
Lue tästä PT:ssa 8/1970 julkaistut Yritysdemokratia ja palotoimi -kirjoitukset.
