Väestönsuojaamista ei pitäisi Jarmo Korhosen mielestä käsitellä asuntojen hintojen keventämisen yhteydessä. Sen pitäisi olla oma osuutensa ulko- ja turvallisuuspoliittisia tai sisäasiainhallinnon asioita käsiteltäessä. Keskustan entinen puoluesihteeri ja nykyinen tietokirjailija kantaa huolta väestönsuojelun tilasta Suomessa ja siksi hän on koonnut väestönsuojelun yhteydestä sotilaallisen maanpuolustukseen kirjoituksen, jolla haluaa tukea väestönsuojeluviranomaisten työtä.
”Kannan heidän puolestaan suurta huolta, koska maakuntauudistuksessakaan tähän ei ole paneuduttu. Kun lukee hallituksen sote-uudistukseen liittyvä 800-sivuista lakiluonnosta, ei sieltä löydy riviäkään tästä.”
Puoluesihteerinä Korhonen seurasi asuntoministeri Jan Vapaavuoren (kok.) normienpurkutalkoita, joissa käytiin väestönsuojarakentamisen kimppuun.
”Ja nyt taas hallitus on höllentämässä normienpurun yhteydessä väestönsuojarakentamista.”
”Miten voidaan samaan aikaan kirjoittaa ulko- ja turvallisuuspoliittinen – ja sisäisen turvallisuuden selonteot, joiden tavoitteet eroavat täysin normienpurkutalkoista”, hän kysyy.
Hänen mielestään pitää varata voimavaroja väestönsuojeluun ja varautumiseen.
”Tarvitsemme valtakunnallisen väestönsuojelustrategian ja suunnitelman. Sitä varten tarvitaan lainsäädäntö. Tämä pitää rakentaa maakunnittain ja se tukeutuu pelastustoimen uuteen rakenteeseen.”
Väestönsuojelussa ei hänen mielestään ole enää poliittista osaamistakaan. Väestönsuojien rakentamisen lopettamisesta taloudellinen hyöty valuu ainoastaan rakennusliikkeille.
Väestönsuojelun tietämys katoaa kovaa vauhtia.
”Muistan lapsuudestani jaetun yleisiä väestönsuojaohjeita, mutta en tiedä nyt seinäjokelaisena omakotiasujana, mihin minun pitäisi perheeni kanssa evakuoitua, jos sellainen tilanne tulisi.”
”Tilanne lähialueillamme on muuttunut huolestuttavaksi. Pelotella ei pidä, mutta kansaa, joka ei ole varautunut, on helppo kiristää.”
Jarmo Korhosen väestönsuojelua ja maanpuolustusta käsittävään kirjoitukseen voi tutustua täältä. Se on jaettu muun muassa poliitikoille ja kenraalikunnalle.
Teksti: Esa Aalto
