Olen Oulussa kasvanut ja useiden mutkien kautta Poriin päätynyt palomies Kanta-Porin asemalla. Vaikka Porista, noin kansallisella tasolla, saattaakin olla hieman negatiivinen ja sisäänpäin lämpiävä kuva, ei taustalla joka yhdistää lappalaisen juomakulttuurin pohjalaiseen puukkoperinteeseen löydy Satakunnan helmestä hirveästi moitittavaa.
Aiempi työurani käsitti sekä viinan myyntiä, että sen laittoman maahantuonnin estämistä. Opistoon lähdin aikatavalla kylmiltään. Oulussa joko pelattiin lätkää tai kuunneltiin Metallicaa ja värjöteltiin liian vähissä vaatteissa pakkasessa. Olin toki kuullut VPK-toiminnasta ja tiesin sellaisia olevan olemassa, Pellon kaltaisissa metropoleissa, kaupunki-vpk oli minulle täysin tuntematon käsite ennen muuttoa Etelä-Karjalaan. Näin ollen käsitykseni työskentelystä palomiehenä pohjautuivat hyvinkin pitkälle Asema 62 –sarjaan ja Tulimyrsky -elokuvaan, jälkimmäistä en muuten ole tainnut koskaan katsoa kerralla alusta loppuun. Asema 62 tarjoaa oivan alustan rakentaa kuvaa työskentelystä palokunnassa, enemmän tai vähemmän virheellistä sellaista. Lisäksi sarja tarjoaa myös aimo kasan parisuhdevinkkejä. Molemmat olivat tuossa vaiheessa elämääni varsin tarpeellisia. Varmaan Tulimyrskystäkin jotakin voi oppia.
Vapaa-aikani kulutan voittopuolisesti urheiluhalleissa sekä koti- että ulkomailla kamppailu-urheilun merkeissä.