Se on sitten taas kevät – lehtien keskustelupalstoja hallitsee koirankakka-keskustelut ja valtateitä kesänopeuksien sokaisemat oman elämänsä mikahäkkiset. Omakotiasujat ja mökkikansa ovat myös löytäneet tikkuaskit ja virittelevät pihatulia haravointijätteestä – kun ei vaan sattus mitään.
Kevät toi tullessaan myös kauan odotetun ratkaisun pelastustoimen tulevaisuuteen. Hallitus tuli keskiviikkona 6.4 julkisuuteen tiedotteella, jonka mukaan pelastustoimesta ja ensihoidosta vastaavat jatkossa ne viisi maakuntaa, jotka ylläpitävät yliopistollista keskussairaalaa. Yhteistyösopimuksia siis itsehallintoalueiden välillä tullaan sorvaamaan moneen suuntaan ja myös pelastustoimen lainsäädäntöhankkeet saivat selkeät suuntaviivat. Maakuntavetoiset pelastuslaitokset aloittavat vuoden 2019 alusta.
Tavoitteeksihan pelastustoimen uudistukselle on asetettu:
- taata kustannustehokas, yhtenäinen ja laadukas pelastustoimi koko maassa
- varmistaa pelastustoimen resurssien tehokas käyttö niin, että pelastustoimen toimintavalmius ei heikkene
- varautua myös harvinaisiin suuronnettomuuksiin tai luonnonkatastrofeihin kaikkialla Suomessa
- varmistaa, että pelastustoimen mahdollisuudet toteuttaa ensihoitoa ja yhteistyöhyödyt sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa säilyvät
Itselle on opetettu, että muutosten tuulien puhaltaessa on parempi nostaa purje kuin ajaa satamaan. Haluaisinkin nähdä uudistuksen mahdollisuutena, jossa tulevaisuuden pelastuslaitos on keskeinen toimija kokonaisturvallisuuden kentässä. Tehdään sitä työtä jo nyt, mutta pelastustoimen rooli on jäsentymätön ja valtakunnallinen koordinaatio/ tavoitteellisuus puuttuu. Olikin hienoa kuulla, kun Ministeri Orpo totesi Palopäällystöpäivien avajaisissa 7.4, että turvallisuuspoliittisen selonteon rinnalle ollaan laatimassa sisäisen turvallisuuden selontekoa. Vaikka erilaisia turvallisuuden strategioita ja kehittämisohjelmia on laadittu aiemminkin, niin sisäisen turvallisuuden selonteko nostaa sisäisen turvallisuuden painoarvoa merkittävästi myös poliittisessa päätöksenteossa. Samalla selonteko mahdollistaa laaja-alaisen pohdinnan siitä, miten pelastustoimi on jatkossa mukana ja tukemassa esimerkiksi yhteiskunnan häiriötilannevalmiutta. Tuhannen taalan paikka nostaa toimialan vaikuttavuutta, toivottavasti osaamme käyttää tilaisuuden hyväksi. Alku ainakin vaikuttaa hyvältä, sillä niin vahvasti asia oli esillä Palopäällystöpäivien paneelikeskustelussa.
Yleensä kun hankkeisiin liittyy sanat ”kustannustehokas” ja ”yhtenäinen”, niin vaarana on resurssien vähentyminen ja palvelun heikkeneminen. Ovatko julkisen talouden paineet kenties heikentämässä operatiivisen toiminnan mitoitusperusteita vai löytyykö alan sisältä muita säästökohteita? Kansalaisnäkökulma painottaa varmasti nopeaa ja tehokasta avunsaantia onnettomuustilanteessa, mutta perinteisen ”vilkkuautotoiminnan” lisäksi odotuksia on varmasti myös onnettomuuksien ennaltaehkäisyyn. Pelastustoimen valmius on maassamme hoidettu hyvin erilaisilla järjestelyillä ja on selvää, ettei niitä kannata liian kovalla kädellä myöskään yhtenäistää, vaan alueelliset erot tulee jatkossakin huomioida.
Kääritään siis hihat ja ruvetaan hommiin. Elämme taas mielenkiintoisia aikoja.
Lisätietoa hankkeesta: Pelastustoimen kehittämishanke
Purjeita nostellen!