köysipelastaminen 22.12.2016

» Vuosi 2016, mitä siitä muistamme ja mitä siitä haluamme muistaa?

Riippuu siitä keneltä kysytään, lienee helpoin vastaus. Joka tapauksessa on vuosiyhteenvedon paikka. Vuosi on ollut mielestäni hieno ja haluankin muistella muutaman esimerkin kautta iloisia ja positiivisia asioita ”letkutornin juurelta”. Turhan paljon me satakuntalaiset haemme keskusteluihin negatiivisia asioita vaikka voisimme olla monesta asiassa ylpeitä ja mieluimmin positiivisella kuin negatiivisella mielellä.

luolaNostan esille valtakunnallisen näkyvyytemme köysipelastamisen osaajina. Satakunnassa sattui ainakin kaksi harvinaista onnettomuutta, jotka pääsivät otsikoihin laajemmin ja normaalia näkyvämmin. Ensimmäinen onnettomuus oli syksyllä Porin Lyttylässä, kun kävelylenkillä ollut henkilö putosi kallioluolaan. Toinen onnettomuus sattui Huittisissa aivan muutama viikko sitten, kun huoltotöissä ollut henkilö putosi viljasiilon pohjalle. Olen saanut molempien onnettomuuksien jälkeen positiivisia puheluita kollegoilta ympäri Suomea. On tiedusteltu miten pelastusoperaatiossa onnistuttiin, millaisia menetelmiä käytimme, mitkä olivat suurimmat haasteet ja voiko ratkaisujamme käyttää esimerkkimalleina koulutuksissa. Monessa puhelussa tuli myös positiivinen palaute: haastavista tilanteista selviäminen ja  hyvin koulutettu henkilöstö. Kuulostaa hyvältä.

Onnettomuudet eivät ole koskaan lähtökohtaisesti positiivinen asia. Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, niistä kuitenkin pelastuslaitokset hengittävät. Aina kun on ollut ”kentällä” toimintaa, puheensorina valtaa käytävät, kalustohallit ja laitoksen sosiaalitilat. Niistä me pelastusalan ammattilaiset osaamme puhua ja niistä me myös saamme energiaa tehdä työmme seuraavalla kerralla vieläkin osaavammin ja paremmin. Olemme tunnettuja siitä, että osaamisen kehittämiseen panostetaan paloasemilla edelleen päivittäin suunnitelmallisen työvuorokoulutuksen muodossa. Tämäkin on positiivinen asia, jonka aina joskus saatamme unohtaa. Kun kerroin tästä päivittäisestä työvuorokoulutuksen säännöllisyydestä yhdelle ystävälleni, hän reagoi mielestäni yllättävästi. ”Saako teillä työaikana treenata osaamisen kehittämistä niin usein?” Hän on ollut saman työnantajan palveluksessa yli 20 vuotta ja näinä vuosina omaa ammattitaitoa on saanut koulutuksen muodossa kehittää kokonaista kolme kertaa. Toki pelastuslaitoksellakin on eri ammattiryhmiä, joille päivittäinen saati sitten edes kerran kuukaudessa tapahtuva koulutus on harvinaista herkkua.

omppu2

Porin Omenahotellin palo toukokuussa.

Isot onnettomuudet nousevat aina keskusteluun pelastuslaitoksilla ja vuotta 2016 ei voi ohittaa muistelematta Porin keskustan Omenahotellin tulipaloa. Haluan nostaa tästäkin tapahtumasta yhden positiivisen onnistumisen esille. Tapahtumasta on tehty vuoden ainoa valtakunnallisesti julkaistu RPAS-esitys alallemme. Kiitos siitä kuuluu tilanteen johtajille ja heidän yhteistyökyvylleen poliisin tutkinnan ja kenttäjohdon kanssa. RPAS tulee englannin kielen sanoista Remotely Piloted Aircraft System eli kyseessä on kauko-ohjattu ilma-alus, joka kuvasi Omenahotellin tapahtumat ilmasta käsin. Tuota materiaalia on käytetty kansallisesti Satakunnan pelastuslaitoksen nimissä ja laitostamme on kehuttu hyvästä viranomaisyhteistyöstä ja modernin tekniikan hyödyntämisestä johtamisen työvälineenä. Paljon muutakin tuosta tilanteesta olisi kerrottavana, mutta halusin nostaa tämän, ehkä harvemmin esille tulevan positiivisen yksityiskohdan kaikkien tietoisuuteen.

Muita otsikoihin ja mieliin jääneitä tulipaloja vuonna 2016 olivat mm. Kuusakoski Oy:n yli 20000m2 hallipalo Mäntyluodossa (merkittävä savunmuodostus asuinalueelle), työkoneen palaminen Aittaluodossa (oma työntekijämme loukkaantui renkaan räjähtäessä), navettapalo Merikarvialla (30 lehmää menehtyi), Niinisalossa Pohjankankaan suuret maastopalot toukokuussa ja Porissa Itsenäisyydenkadulla olevan kaksikerroksisen puutalon raju palo keskellä kaupunkia (ajoväylä oli pitkään poissa käytöstä). Näitä tapahtumia ei kuitenkaan voida mainita positiivisessa mielessä, koska mikään onnettomuus ei ole toivottavaa. Toisaalta pelastuslaitoksen toiminta näissäkin tilanteissa oli mallikasta ja siinä mielessä voimme olla ylpeitä itse oman suorituksemme onnistumisesta.

anne

Taloussihteeri Anne-Marie Kiisken eläkekahvit juotiin syyskuussa.

Vuonna 2016 jäi myös Satakunnan eri paloasemilta ja tehtävistä mielettömiä persoonia ansaituille eläkepäiville. Varmasti tulemme muistamaan Auvon ”terävän kynän” Raumalta, Patun avuliaat yhteydenotot tilannekeskuksesta, Veli-Matin varautumisosaamisen Pohjois-Satakunnasta, ”Ärjylän” napakat mielipiteet kahvipöydissä Kanta-Porista ja Anne-Marien aina palvelualttiit vastaukset kehittämis- ja hallintoyksiköstä. Kaikki yllä mainitut henkilöt jäävät positiivisessa mielessä Satakunnan pelastuslaitoksen historiaan ammattitaitoisina osaajina. Hyviä ammatti-ihmisiä tullaan aina muistamaan lämmöllä ja suurella kunnioituksella. Paljon mm. sitä arvostettua hiljaista tietoa siirtyi pois pelastuslaitokselta näiden henkilöiden viemänä. Ilokseni olen kuitenkin huomannut, että ainakin osaa on jo nähty pelastuslaitoksen tiloissa veteraanien tapaamisissa, joten kokonaan he eivät ole meitä jättäneet.

Itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia tuli taas katsottua 6.12 televisiosta ja päällimmäisenä jäi mieleeni tasavallan presidentin Sauli Niinistön sanat, kun hän halusi muistaa ”hyvin päivittäin työnsä tekevät suomalaisia.” Liian vähän arvostetaan niitä, jotka päivästä ja viikosta toiseen tekevät oman työnsä virheettömästi ja tunnollisesti, juuri niin kuin heiltä edellytetäänkin. Tällaiset henkilöt harvemmin saavat kiitosta ja kuitenkin heidän työpanoksessaan lepää koko toiminnan runko. Ilman tällaisia suorittajia moni meille itsestään selvä asia jäisi tekemättä tai yhteiskunnan toiminta voisi jopa halvaantua. Itse uskon, että pelastustoimi on yksi tällainen toimiala, jota voi luonnehtia peruspalveluksi, jota ilman kansalaiset eivät haluaisi olla. Tämä on osoitettu laajasti myös tutkimuksin ja pelastuslaitosten arvostus on kaikissa tutkimuksissa yleensä korkealla. Kaikki Satakunnan pelastuslaitoksella työtä tekevät ovat arvokkaita ja meidän tuleekin arvostaa jokaisen työpanosta koko maakuntamme alueella.

Siirrymme pian vuoteen 2017, jossa meitä odottavat SOTE-uudistus, pelastuslaitosten valtakunnallinen kehittämishanke, Porin kaupungin organisaatiouudistus ja jossain varmasti siintävät myös valmistelutyöt siirtymiselle uuteen maakuntahallintoon. Kaikissa näissä töissä tarvitaan osaavaa henkilöstöä ja vain yhdessä tekemällä saamme onnistumisia ja positiivisia elämyksiä Satakunnan pelastuslaitokselle tulevaisuudessakin.

Haluan toivottaa kaikille hyvää joulua ja positiivista loppuvuotta sekä olkaamme jokainen ylpeitä siitä työstä jota teemme päivittäin mahtavalla ammattitaidollamme!

Iloisin terkuin,

Jyri

Jaa artikkeli