”Ensimmäinen kohteessa oleva yksikkö on ensihoito 129. Ensihoito 129, anna tuulilasiraportti onnettomuuspaikalta ja aloita tekemään Triagea. Yksikkö toimii myös tilannejohtajana, Lauri 5:na.
Kuuntelen ensihoidon kenttäjohtajan antamaa käskyä Virve – laitteesta, samalla kun kirjaan alkutietoja sairaankuljetuskaavioon. Ambulanssin sireenit huutavat korvissa, valot välkkyvät sinisinä jokaisessa vastaan tulevassa liikennetaulussa, sydänkin jumputtaa. Yritän rauhoittua, valmistautua henkisesti. Nämä tilanteet jännittävät minua, koska tunnen olevani parhaimmillani lähikontaktissa ihmisten kanssa, en niinkään johtamistilanteissa. Kertaan matkan aikana Triage – luokkia…
TRIAGE PÄIVYSTYKSESSÄ
Päivittäin Triagea käytetään päivystyksissä. Sana on hyvin epäsuomalainen, eikä se herätä mielikuvia. Sen juuret ovatkin Ranskassa ja merkitykseltään Triage on luokittelemista. Triage-sanaa käytetään asiayhteydessä, jossa pyritään selvittämään potilaan tilasta tehdyn ensiarvion perusteella hoidon kiireellisyyttä.
Tuli potilas sairaalaan sitten taksilla, omin voimin tai ambulanssilla, tilanarvioinnissa tarkastellaan aina potilaan sen hetkistä vointia taustatietoineen. Akuuttipotilaat menevät lääketieteellisessä kiireellisyydessään muiden pienten sairastumisien edelle. Päivystyksen aulassa ei kannata siis laskea omaa vuoroaan tulevaksi esimerkiksi ilmoittautumisjärjestyksen perusteella. Triagen tarkoituksena on tehostaa potilaiden hoidon aloitusta oikeassa hoitopaikassa ja hoitolinjassa.
” 129, Lauri 5 tiedottaa: potilaita yhteensä 5. Yksi punainen, yksi keltainen, kaksi vihreää, 1 musta. Vainaja on pikkuautossa punaisen potilaan kanssa, farmariautossa ovat olleet kaksi vihreää ja keltainen potilas…”
TRIAGE ENSIHOIDOSSA
Onnettomuuksia tapahtuu niin teillä, raiteilla, vesillä, ilmassa kuin myös myrkytyksien tai väkivallan tekojen seurauksena. Kun potilaita on vain yksi tai kaksi ei hoitoresurssien jakamisessa ole yleensä ongelmaa. Välillä potilasmäärä kuitenkin ylittää alkutilanteessa paikalle saatavien auttajien määrän. Liikenneonnettomuudet ovat tyypillisiä monipotilastilanteita. Monipotilastilanteesta puhutaan silloin, kun potilaita on enemmän kuin ambulansseja tai vähintään kolme. Suuronnettomuudesta voidaan puhua kun potilasmäärä ylittää 19 tai alueella olevien resurssien määrään (ambulanssit). Määritelmä hieman vaihtelee alueittain, mutta ylipäätään tällaisia tilanteita on Suomessa onneksi harvoin.
Molemmissa tilanteissa (mopo/suro) on mahdollisimman nopeasti saatava tieto loukkaantuneiden määrästä ja heidän kunnostaan. Kaikki loukkaantuneet on tärkeä luokitella ennen kuin hoitoresursseja aletaan jakamaan. Samalla varmistetaan se, että kohteeseen on hälytetty tarpeeksi ensihoitoyksiköitä. Ensihoitoa ei aloiteta ennen kuin on tiedossa kuka potilaista tarvitsee kiireimmin apua: kovimpaan ääneen huutava ja valittava potilas ei välttämättä ole tilanteessa se pahiten loukkaantunut. Itseasiassa silloin kun potilas huutaa, tiedämme ainakin heti, että hän on tajuissaan, ilmatiet ovat auki ja henki kulkee.
(Suuronnettomuuksissa pyritään erityisesti käyttämään ajattelutapaa – mahdollisimman vähän ja monelle, mahdollisimman nopeasti ja yksinkertaisesti. Näin hyötyjiä on useampi.)
START-MENETELMÄ SATAKUNNASSA
Satakunnassa käytetään luokittelumenetelmänä Start-Triagea (aikuisille, lapsilla on sovellettu versio), joka on suhteellisen nopea suorittaa. Menetelmässä on neljä eri kiireellisyysluokkaa, jotka ovat punainen, keltainen, vihreä ja musta. Ensimmäisestä potilaalle tehtävästä tilanarviosta käytetään ensihoidossa nimeä primaaritriage. Primaaritriagessa havainnoidaan muun muassa hengitystä, tajuntaa ja liikkumista.
START- Triagessa käytettävä luokittelupolku
Suuronnettomuuden primaariluokittelun kiireellisyysluokat START-Triagessa. Neljää kiireellisyysluokkaa käytetään myös monipotilastilanteessa, mutta sovelletaan alaosan sallittuja toimenpiteitä.
Suuronnettomuustilanteessa tavoitteena on luokitella pareittain noin 1-2 potilasta puolessa minuutissa (esimerkki: 50 potilasta, 2 luokitteluparia = 20 minuuttia). Luokittelun aikana potilaita ei hoideta: vain välttämättömät henkeä pelastavat toimenpiteet suoritetaan, joita ovat muun muassa hengitysteiden avaus, massiivivuotojen tyrehdyttäminen, ilmarinnan peittäminen ja kylkiasento. Monipotilastilanteissa tätä osa-aluetta pystytään onneksi soveltamaan eli toinen pareista voi jäädä esimerkiksi huolehtimaan vakavasti loukkaantuneesta, toisen tarkistaessa muita osallisia.
Triage- laukun välineet: potilaalle tulevat luokittelukortit primaarivaiheessa, suurien verenvuotojen tyrehdyttämisen sekä hengitysteiden aukaisun välineet, kirjaamisvälineet ja ajoneuvo tarkistettu- laput.
Suuronnettomuudessa mukaan otettava Triage-laukku
Sekundaaritriage on tarkennettua tilanarviota potilaan tilasta. Tähän kuuluvat vammojen tutkiminen, vitaaliarvojen mittaus ja nopeat hoitotoimenpiteet, kuten hengitysteiden aukiolon turvaaminen ja hengityksen avustaminen, neste- ja happihoito, kipulääkitseminen, verenvuotojen tyrehdyttäminen ja potilaan suojaaminen.
Suuronnettomuuksissa voi olla monta potilasta, jotka tarvitsevat kiireellisen kuljetuksen sairaalaan. Koska kaikkia ei päästä heti kuljettamaan, on potilaille sekundaaritriagessa määritelty kuljetuskiireellisyysluokka. Siinä priorisoidaan ne potilaat ensisijaiseksi, jotka eniten hyötyvät nopeasta kuljetuksesta. Kuljetuskiireellisyydessä käytetään viittä väriluokkaa, jotka ovat punainen, keltainen, vihreä, violetti ja musta. Violetti väri saatetaan joutua valitsemaan, jos hengissä olevan potilaan vammat ovat niin pahat, ettei toipumisennustetta ole. Tällaista päätöstä ei kukaan varmasti haluaisi joutua tekemään. Normaalitilanteessa hänet toki kuljetettaisiin viipymättä.
Potilaiden tilanne voi muuttua myös sinä aikana kun he odottavat kuljetusta, tästä syystä sekundaariluokittelua tulee toistaa ajoittain.
Suuronnettomuustilanteessa käytettävä potilaan sekundaariluokittelu- kortti (2- puolinen), johon merkitään vitaaliarvot ja löydökset sekä annettu hoito.
HARJOITTELUN TÄRKEYDESTÄ
Monipotilastilanteita saatikka suuronnettomuuksia ei yhden ensihoitajan kohdalle osu niin montaa, että niistä syntyisi rutiinia. Jokaisen kohdalle osuneen tehtävän jälkeen onkin hyvä pohtia miten onnistuin ja miten omaa toimintaa voisi edelleen kehittää… Miten hoidin vaikkapa tilannejohtamisen, potilaiden luokittelun tai viranomaisyhteistyön. Koska tällaisia isoja tehtäviä sattuu vähän, ovat myös harjoittelut sairaanhoitopiirin tai työyhteisön järjestäminä korvaamattoman tärkeitä. Yhtä tärkeää on se, että onnettomuustilanteita varten on luotu selkeitä ohjeistuksia ja toimintamalleja.
– Salla
@saritasmaria
LISÄTIETOA:
Esimerkki päivystyksen hoidontarpeen arvioinnista ja triage- luokista
Satakunnan sairaanhoitopiirin ohje hoitoon hakeutumisesta
Simo Ekman. Luokittelu – Triage. Luentomateriaali START- Triagesta