Tietoa siitä, kuinka ensihoitajien hyvinvointi ja siinä esiintyvät haasteet vaikuttavat ensihoidon toteuttamiseen, on niukasti.
Osaava henkilökunta, teknologiset innovaatiot ja edistyneet hoidot, jotka lisäävät potilaiden toipumismahdollisuuksia, kuvaavat modernia ensihoitoa. Sekä työskentelyyn ja työympäristöön liittyviä turvallisuusriskejä että potilasvahinkoja ensihoidossa pyritään minimoimaan lakeja, viranomaisten määräyksiä, lääketieteelliseen näyttöön perustuvia hoito-ohjeita ja paikallisia rutiineja noudattamalla.
Tavoitteena on työskennellä niin, että henkilökunta, potilas ja ne materiaaliresurssit, jotka mahdollistavat laadukkaan ensihoidon, eivät vahingoitu. Suurin osa ensihoitajien tutkimista ja hoitamista potilaista saa ensiluokkaista ja turvallista hoitoa, mutta sekä potilas- että työturvallisuudessa tapahtuu silloin tällöin tilanteita, jotka aiheuttavat inhimillistä kärsimystä ja taloudellisia menetyksiä.
artikkeli jatkuu
Syyt ensihoidossa tapahtuville haittatapahtumille ovat moniulotteisia; niissä yhdistyvät organisaation ja yksilön vastuu sekä ennalta-arvaamattomat olosuhteet ja tilanteet. Haittatapahtumia raportoimalla saadaan tärkeää tietoa, jonka avulla ensihoitoa voidaan kehittää. Raportoimista kuitenkin laiminlyödään esimerkiksi ajanpuutteen vuoksi tai kun tapahtuma arvioidaan vähäiseksi tai raportointi hyödyttömäksi.
Ensihoidon haittatapahtumien kulun selvittäminen voi olla vaikeaa; selvitystyö voi kohdistua ensihoidon lisäksi muihin toimijoihin, jotta saadaan tietoa siitä, missä hoitoketjun vaiheessa haitta on tarkalleen ottaen tapahtunut. Ensihoitajien hyvinvoinnin vaikutuksista työ- ja potilasturvallisuuden haittatapahtumiin on perinteisesti analysoitu vain vähän, jos ollenkaan.
Hyvinvointi monen asian summa
Käsite hyvinvointi tarkoittaa sitä, että yksilö voi hyvin, on tyytyväinen elämäänsä, kokee onnea ja kykenee toimimaan tyydyttävästi kaikilla elämänalueilla. Ensihoidossa työskentelyn negatiivisista vaikutuksista ensihoitajien hyvinvointiin on tieteellistä näyttöä, mutta tietoa siitä, kuinka ensihoitajien hyvinvointi ja siinä esiintyvät haasteet vaikuttavat ensihoidon toteuttamiseen, on niukasti. Tiedetään, että vuorotyö ja pitkät työvuorot, alati vaihtuvat työparit, traumaattiset työtehtävät ja heikko johtaminen voivat heikentää ensihoitajien psyykkistä ja psykosomaattista hyvinvointia aiheuttamalla stressiä ja univaikeuksia.
Fyysisen hyvinvoinnin ongelmat voivat johtua työssä tapahtuneista väkivaltatilanteista, epäergonomisista työasennoista ja tartuntataudeista. Epätasapainoisilla ihmissuhteilla työyhteisössä on sosiaalista hyvinvointia heikentävä vaikutus. Hyvinvoinnin osa-alueilla koetut haasteet voivat juontua myös yksityiselämästä.
Hyvinvointiongelman takana usein työ
Tuoreen scoping-katsauksen mukaan yleisimmät ensihoitajien hyvinvoinnin haasteet ovat univaikeudet, stressi, uupumus, kehon liikerajoitukset ja fyysinen kipu, ja että näiden ongelmien taustalla on usein yhteys työhön. USA:ssa ja Kanadassa tehdyt tutkimukset tunnistavat muutamia tyypillisiä haittatapahtumia, joissa haasteet ensihoitajien hyvinvoinnissa voivat olla yhteydessä työ- ja potilasturvallisuuteen. Työturvallisuutta vaarantavat liikenneonnettomuudet, joissa ambulanssiajoneuvo, hoitovälineistöä ja/tai henkilökuntaa vahingoittuu. Ensihoitajan liikunta- ja tukielinvammat syntyvät äkillisten nostojen ja vartalon kiertämisen seurauksena. Potilasturvallisuutta vaarantavat lääkitsemisvirheet tai riittämätön potilaan tutkiminen, seurauksena väärän hoitolinjan valinta. Hyvinvoinnin haasteet aiheuttavat tarkkaavaisuuden herpaantumista ja priorisoinnissa tapahtuvia virheitä. Vaikka ymmärretään, että ensihoitajien hyvinvointi on tiiviisti yhteydessä ensihoitotyön laatuun ja turvallisuuteen, sen monipuolisessa ja yksilöllisellä tukemisessa olisi parannettavaa. Systeemiperspektiivi painottaakin työnantajan osallisuutta turvallisuusriskien ennaltaehkäisyssä, ymmärtämisessä, käsittelyssä ja uusien interventioiden kehittelyssä.
Fyysinen ja psyykkinen kunto yhtä tärkeitä
Hyvinvoinnin haasteilla on hierarkiansa ja ensihoidossa on perinteisesti priorisoitu fyysisen kunnon tukemista. Digitaaliset palvelut, kuten e-Passi, joissa työntekijä voi itse valita hyvinvointia tukevan aktiviteetin, ovat lisääntymässä. Psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin parantamiseen tähtääviä palveluita on kuitenkin rajoitetusti saatavilla, ja usein tämän tyyppisen tuen piiriin hakeutuminen jääkin työntekijän vastuulle. Ensihoitajien kokema stigma fyysisiä hyvinvoinnin haasteita kohtaan on huomattavasti pienempi kuin psyykkisen tai sosiaalisen hyvinvoinnin kohdalla; on eri asia kertoa polvikivusta kuin bipolaarisuudesta. Kuitenkin yhtä tärkeää, kuin fyysisten kunnon ylläpitäminen, on stressin, loppuun palamisen, univaikeuksien ja sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisy, tuki ja seuranta.
Hyvinvointikeskustelua lisättävä
Tutkimukset osoittavat, että keskustelua omaan hyvinvointiin vaikuttavista seikoista tulisi lisätä ensihoitajien koulutukseen ja työpaikoille. Osaamista muun muassa riittävän ja laadukkaan unen merkityksestä tulisi lisätä. Teknologiankin avulla voidaan pyrkiä ennaltaehkäisemään ensihoidon työ- ja potilasturvallisuuden haittatapahtumia ja huomioida ensihoitajan hyvinvointia. Vitaalitoimintoja mittaamalla voidaan arvioida stressitasoa sekä muistuttaa lepäämään, syömään ja juomaan työvuorossa, ja ruumiinlämpötilaa seuraamalla voidaan arvioida nestetasapainon häiriön riskiä. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää yksittäiselle ensihoitajalle, mutta organisaatio- ja yhteiskuntanäkökulmasta nykyistä parempi ymmärrys ja tuki ensihoitajien hyvinvoinnin eri osa-alueita kohtaan on ensisijaista, jotta korkealaatuinen ja turvallinen ensihoito on mahdollista jatkossakin.
Teksti Viivi Tikkanen, väitöskirjatutkija, terveystieteiden maisteri, ensihoitaja AMK, ammatillinen opettaja
