Mira Leinonen työskentelee pelastusylitarkastajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa.
Valtakunnan huippuaivotutkijat työelämän osalta sanovat, että myötätunto ja inhimillisyys lisäävät työn tehokkuutta ja että empatia on yksi tulevaisuuden työelämän valttikorteista. Inhimillisyys puolestaan on nostettu pelastustoimen arvoista ensimmäiseksi – siis asiaksi, mikä tulisi näkyä kaikessa toiminnassamme.
Pysähdyin ensi kerran pohtimaan tämän keskeisen arvon toteutumista tosielämässä, kun erään suuren pelastusharjoituksen yhteydessä pitkän uran palomiehenä tehnyt henkilö oli siirretty työrajoitteidensa takia työskentelemään johtokeskukseen, missä hän kahden sormen kirjoitustaktiikalla oli kirjoittavinaan asioita ylös, vaikka todellisuudessa hänellä ei ollut harmainta aavistustakaan, mitä hänen tulisi tehdä. Palautetilaisuuden yhteydessä kävi ilmi, ettei häntä oltu koulutettu uuteen tehtävään millään lailla ja palomies kuvasi itseään ”työpaikan ongelmajätteeksi”. Se pysäytti – näinkö toteutamme inhimillisyyttä käytännössä ja tällä tavoinko henkilö on tehokkaimmillaan työssä?
Psykologinen turva on eräs toinen näkökulma, joka on viime aikoina nostettu keskusteluun työelämää koskien. Työyhteisön jäsenet, jotka kokevat psykologista turvaa työpaikoillaan, ovat motivoituneempia ja heidän työhyvinvointinsa lisääntyy. Tätä psykologista turvaa tuottaa – yllättäen – empaattinen ja määrätietoinen johtaminen. Tämä näkökulma on väistämättä tullut esiin seuratessa julkisuudessa käytyjä alamme työaikakeskusteluja. Työnantajalla on toki direktio-oikeutensa, mutta se harvoin tuo pysyviä ratkaisuja eikä autoritäärinen johtaminen ole tätä päivää. Direktio-oikeudesta muistuttaminen palauttaa työntekijät kuuliaisuuteen, mutta se ei innosta tai motivoi eikä näin ollen lisää tehokkuuttakaan. Työyhteisön jäsenet, jotka eivät uskalla potkujen pelossa puhua hankalista asioista omilla kasvoillaan, eivät todella koe psykologista turvaa ja toisaalta tämä näkyy ylilyönteinä esimerkiksi sosiaalisen median kannanotoissa. Alan arvojen toteutuminen käytännössä tuntuu kaukaiselta asialta näitä keskusteluja seuratessa.
Hyvä uutinen on, että myötätuntoa ja inhimillisyyttä, aivan kuten muitakin tunnetaitoja, on mahdollista opetella eikä inhimillisyyden huomioiminen yhtenä johtamisen näkökulmana poissulje tehokkuutta. Pelastustoimen on toimittava paitsi arvojensa pohjalta, mutta myös tehokkaasti tietoon perustuen. Jos meillä on vaikeuksia toimia alan sisällä inhimillisyyden arvoa noudattaen, miten voimme olettaa sen toteutuvan myöskään asiakkaalle tuotettavassa palvelussa? Pelastustoimen resurssien tehokas käyttö on mahdollista: inhimillisesti, ammatillisesti ja luotettavasti.
Teksti: Mira Leinonen
