Sampsa Lintunen on pelastusylitarkastaja Etelä-Suomen aluehallintovirastossa.
Leppoisat perhepäivälliset jäivät syömättä Milanon pohjoispuolella Seveson kylässä, kun ilmaan vapautui kuusi tonnia supermyrkkyä vakavin seurauksin perjantain päätteeksi kesällä 1976. Kemikaalitehtaan onnettomuus havahdutti Euroopan, ja sen jälkeen vaarallisten aineiden turvallisuutta on säädetty kylän nimeä kantavalla EU-direktiivillä. Seveson mainingit ulottuvat myös Suomen pelastuslaitoksiin, sillä pelastuslaki velvoittaa pelastussuunnitelmien laatimista erityistä vaaraa aiheuttaviin kohteisiin. Vaarallisia aineita ja räjähteitä käsittelevien laitosten lisäksi velvoitteen piiriin kuuluvat ydinvoimalat, kaivokset, VAK-ratapihat ja -satamat. Velvoitetta on tarkennettu asetuksella ja ohjeella.
Ulkoisen pelastussuunnitelman tarkoitus on taata pelastustoiminnan tehokkuus silloin, kun piru pääsee irti suuronnettomuuden muodossa. Vaikka suuronnettomuuksiin varautumisella on pitkä historia ja pelastuslaitosten osuutta sopassa säädetään tarkasti, parannettavaa löytyy.
”Ulkoisen pelastussuunnitelman tarkoitus on taata pelastustoiminnan tehokkuus silloin, kun piru pääsee irti suuronnettomuuden muodossa.”
Kohdekohtainen ulkoinen pelastussuunnitelma on päivitettävä kolmen vuoden välein, ja samalla syklillä kohteessa on myös harjoiteltava. Rutiinia vaativimpiin pelastustehtäviin ei muodostu keikkojen kautta, vaan osaaminen saavutetaan säännöllisellä harjoittelulla. Kolmen vuoden välein tapahtuva suuronnettomuusharjoitus ei kuitenkaan anna riittäviä valmiuksia tehokkaaseen toimintaan vaativassa kohteessa. Harjoittelun on oltava säännöllistä ja vuosittaista. On myös huolehdittava, että harjoittelu tavoittaa kaikki ensimmäisessä aallossa onnettomuuspaikalle tulevat pelastajat.
Nykyisen ohjeen mukaisesti laadittu ulkoinen pelastussuunnitelma ei sovellu pelastustoiminnan johtamisen apuvälineeksi. Olennaiset tiedot ja toimintaohjeet eivät ole kätevästi saatavilla, minkä vuoksi suunnitelma jää avaamatta johtoauton kansiosta tai johtokeskuksen verkkolevyltä. Pelastussuunnitelmien laadinta ja niihin perehtyminen ei tästä syystä herätä suurta kiinnostusta, vaan tehtävä koetaan usein vain ulkoa tulevan velvoitteen täyttämisenä. Jälki on sitten sen mukaista.
Kukaan tuskin kiistää ulkoisen pelastussuunnitelman olemassaolon tärkeyttä. Jos riski erityistä vaaraa aiheuttavassa kohteessa realisoituu, on rivien oltava suorassa. Asetus ja ohje tulisikin päivittää niin, että ulkoinen pelastussuunnitelma ohjaisi jatkuvaan osaamisen ylläpitoon ja laadintatyön tuloksena syntyisi operatiivinen kohdekortti pelastustoiminnan johtajan käyttöön. Hyviä malliesimerkkejä löytyy eri puolilta Suomea. Pelastussuunnitelman laadinta ja hyödyntäminen on saatava myös tiiviisti osaksi Pelastusopiston johtamisopintoja. Putkesta tulevat palomestarit vievät kyllä osaamista eteenpäin, jos siihen annetaan mahdollisuus.
Lintusperspektiivistä-kolumni on julkaistu myös Pelastustiedossa 4/2024.
