Tapio Sovijärvi on ensihoitaja, Laadukasta ensihoitoa -podcastin tekijä ja alan realiteetit tiedostava idealisti.
Suomen kesä on täynnä erilaisia urheilutapahtumia. Maratonin ja triathlonin suosio on jatkuvassa kasvussa. Lisäksi tarjolla on urheilutapahtumia, joissa urheilijan rääkki viedään tarkoituksella äärimmilleen. Moni kokeekin viehätystä oman fyysisen suorituskykynsä rajojen hakemisesta urheilun muodossa.
Legendaarisen Sir Roger Bannisterin sanoin kuitenkin ajatus siitä, että sitkeys ja henkinen lujuus voisivat jotenkin voittaa fysiologian lainalaisuudet, ei ole ainoastaan väärin, vaan se on vaarallisen väärin. Kehon ja elimistön ajamiseen äärirajoille liittyy sairaustiloja, joiden tunteminen on hyödyllistä erityisesti kestävyysurheilukilpailuissa työskenteleville ensihoidon ammattilaisille.
Hypotermisen potilaan hoito lienee kaikille tuttua ja jopa rutiinia, mutta toisen ääripään vakavin tautimuoto, lämpöhalvaus, on hieman harvinaisempi vieras. Lämpöhalvauksesta kärsivä urheilija tavataan yleensä radalle lyyhistyneenä, huonolla tajunnalla, matalapaineisena ja takykardisena. Oksentelu, lihaskrampit ja ataksia ovat myös mahdollisia.
”Ei vain väärin, vaan vaarallisen väärin.”
Yhdysvaltojen armeija on Lähi-Idän retkillään kerännyt runsaasti kokemusta lämpöhalvausten hoidosta. Potilaan hallittu upottaminen kaulaa myöten jäillä täytettyyn kylmävesialtaaseen on osoittautunut tehokkaaksi ja potilaan ennustetta parantavaksi menetelmäksi – niin brutaalilta kuin ajatus saattaakin kuulostaa. Samaa keinoa on menestyksekkäästi käytetty myös kestävyysurheilukilpailuissa.
Triathlonissa uinti on yleensä riskialttein osuus, jota moni triathlonisti kuvailee pesukonemaiseksi. Uimareita menee joka suunnasta ohi ja tilaa ei juurikaan ole. Vähemmästäkin voi paniikki iskeä. Kun kokonaisuuteen yhdistetään kylmä vesi, voimakas fyysinen rasitus ja tiukka märkäpuku, kohoaa riski uinnin laukaisemalle keuhkopöhölle, joka tunnetaan lyhenteellä SIPE (Swimming-Induced Pulmonary Edema).
SIPE:n oireet muistuttavat perinteistä keuhkopöhöä. Ympäröivä vesi, tiivis märkäpuku ja lihastyö saavat verivolyymin pakkautumaan kehon keskeisiin osiin. Siksi potilaan märkäpuku tulisikin riisua ennen muita hoitotoimenpiteitä. Suurimmalle osalle potilaista riittää altistavien tekijöiden poistaminen ja korkeintaan happilisä eikä CPAP- tai NIV-hoitoa useinkaan tarvita. Oireet helpottuvat yleensä merkittävästi jo tunneissa ilman sairaalahoitoa.
Urheilun jälkeisen hypotension aiheuttamat hetkelliset kollapsit ja yleensä liiallisesta nestetankkauksesta johtuva hyponatremia ovat nekin tuttuja vieraita kilpailuissa päivystäville. Kollapsia voi ehkäistä pitämällä urheilija liikkeessä vielä maaliviivan jälkeen ja usein hyponatremian hoidoksi riittää annos perunalastuja.
Monien urheilutapahtumien ensiapu on jo nykyään ammattilaisten käsissä. Suurin osa ongelmista voidaan hoitaa kilpailun oman organisaation keinoin eikä ensihoitopalvelua tarvitse kuormittaa. Kiidättäminen voidaankin yleensä huoletta jättää iltapäivälehtien tehtäväksi.
Teksti Tapio Sovijärvi
Lisää aiheesta Laadukasta ensihoitoa -podcastin viidennessä jaksossa. Podcast on kuunneltavissa yleisimmillä alustoilla ja osoitteessa www.paramedic.fi.
