Kari Hotakaisen Helmi-romaani on K-kauppojen Pirkka-tuote. Kirjaa myydään vain K-kaupoissa.
On aamuyö. Ensihoitaja soittaa kerrostalon porrashuoneen ovisummeria monta kertaa. Ovipuhelimeen vastataan yhtä monta kertaa mutta asukas unohtaa joka kerta avata oven. Paikalle saapunut postinkantaja päästää lopulta ensihoitajat porraskäytävään. Operaatio jatkuu huoneiston oven läpi ja postiluukusta kommunikoimalla. On jo helpompi muistuttaa muistisairasta asukasta ovenavausprosessin eri vaiheista.
Edellä kerrottu on tosi tarina ensihoitajien tehtävältä, jotka yhä useammin ovat sellaisia, joissa ei ole akuuttia hätää, kuten esimerkiksi muistisairaiden kotona pärjäämättömyyttä. Juuri siksi on mielenkiintoista lukea, miten menestyskirjailija Kari Hotakainen käsittelee ikääntymistä ja muistisairautta uutuusromaanissaan Helmi.
Ambulanssi ja paloauto vilahtavat kirjassa ehkä kertaalleen mutta se ei olekaan tämän teoksen pointti, vaan Hotakainen kirjoittaa viihdyttäviä kuvauksia siitä, kuinka muistisairas Helmi alkaa järjestellä päänsä sisällä asioita. Tai siitä, miten mielikuvasta tai olettamuksesta syntyy muistisairaan oma totuus, jota mikään fakta ei käännä. Ensihoitaja pääsee vertaamaan, voisiko muistisairaan Helmin ajatusten kulku olla samanlaista, kuin mitä hän itse näiden potilaiden kanssa työskennellessään on kokenut.
Hotakainen kertoi saaneensa idean kirjaansa uutisesta, jossa kadoksissa olleen huonokuntoisen vanhuksen kerrottiin löytyneen hyväkuntoisena. Hän luki jonkin verran aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja on ollut tekemisissä sairauden kanssa lähipiirissään. Hotakainen sanoo muistisairauden olevan myös osa hänen omaa tulevaisuuttaan, ensin katoavat etunimet ja sitten sukunimet. Siitä alkoi hahmottua tarina ihmisestä, joka löydetään harhailemasta metsästä, eikä tämä muista nimeään.
Kirjan hauskinta antia on, kun päähenkilö Helmi on varma siitä, että on tullut kohdanneeksi idolinsa 1970-luvulta. Samalla kun Hotakainen avaa Helmin taustoja, teksti pakottaa kaivamaan esiin legendaarisen rockbiisin tekijät. Sairauksista tarvitaan hauskoja ja hyväntahtoisia tarinoita, ne auttavat jaksamaan. Toisaalta hauskuus tuo sairaudet helposti lähestyttävämmäksi, tässä Hotakainen on mestari. Hän ei kirjoita Helmi-kirjaan luotaan työntävää ahdistusta eikä juurikaan piilota sitä rivien väliinkään, vaan käsittelee asioita kevyemmällä, sairasta ihmistä ymmärtävällä ja lämpimästi ajattelevalla otteella. Teksti ei silti ole liian kevyttä, vaan sitä lukiessa huomaa pohtivansa, miksi henkilöhahmot toimivat noin tai mikseivät he toimi näin. Kaikki heidän ratkaisunsa eivät ole järkiperäisiä mutta se jos mikä on inhimillistä ja tuo teoksen askelen lähemmäksi lukijaa.
Hotakainen kirjoittaa Helmi-kirjassaan muistakin vaikeista aiheista. Siinä missä ihmisyyttä ja elämän oikeudenmukaisuutta koetteleva lapsettomuus tasapainottelee elämän ehtoopuolella ilmaantuvan muistisairauden kanssa, saa myös raskas omaishoitajuus omat lukunsa. Kompromissia haetaan välillä sota-ajan tapahtumien ja tulevaisuuden välille. Ratkaisu syntyy rakkaudesta tai rakkaudettomuudesta mutta syntyy kuitenkin. Hotakainen pystyy kuvaamaan asiat siten, että vastenmielisyyksiä ei synny. Se ei välttämättä ole realistista mutta se on hyväntuulista romaania.
Helmi on kertomus siitä, miten hyvä lopulta voittaa mutta siinä voitossakin on silti jotakin, mitä pitää sietää. Ehkä tarina saa pohtimaan myös hieman sitä, miten kotona pärjäämättömien ikäihmisten asiat yhteiskunnassa lopulta hoituvat.
Teos: Helmi
Tekijä: Kari Hotakainen
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Siltala
Sivuja: 294
Julkaisuvuosi: 2024
Teksti ja kuva Marko Partanen
