Päällikkö Lepsu Leijona on mietteliäs.
”Jouluvaloista metsän asukkaille annettava ohjeistus on vielä tekemättä. Tiedätkö apulaispäällikkö Aasi Aargh, mitä se merkitsee?” Lepsu kysyy.
Apulaispäällikkö Aargh miettii hetken, mutta ei ehdi vastaamaan, kun päällikkö Lepsu jo jatkaa.
”Niin – se merkitsee sitä, että meidän on kiellettävä jouluvalojen asentaminen siihen asti, kun olemme saaneet valmiiksi ohjeet niiden asentamisesta. Jotta tieto kiellosta saadaan koko metsän väelle, meidän on annettava siitä viranomaistiedote.”
”Ai niin, niin-niin, noinnin tottakai. Kielto päälle siihen asti, kun ohjeet on annettu ja viranomaistiedote jakeluun”, Aargh sanoo.
Ankaran ajatustyön ja huolellisen valmistelun jälkeen Takametsän päällikön ja apulaispäällikön viranomaistiedote on valmis. Sen levittäminen annetaan ylipäivystäjä Häly-pöllön tehtäväksi. Häly on palannut sairauslomaltaan kuusenlatvaan ja se on aloittanut aina yhtä tarkkaavaisen päivystystyönsä. Ylipäivystäjä Häly-pöllön niska alkaa narahdella, mutta ei liian jäykästi, vaan ihan oikealla tavalla. Nyt asiat hoituvat luonnikkaasti. Eikä aikaakaan, kun koko metsä jo tietää jouluvalokiellosta.
Kivitaskut riemastuvat. Ne tivaavat Häly-pöllöltä lisätietoja aiheesta.
”Onko mitään tietoa, kuinka kauan kielto on mahdollisesti päällä.”
”Lisätietoja ei ole. Kerron niistä pyytämättäkin sitten kun niitä on”, Häly-pöllö huokaisee. ”Koskahan ne oppivat sen, että en koskaan panttaa tietoja, vaan kerron ne aina heti, kun niitä tulee”, hän mutisee itsekseen.
artikkeli jatkuu
Sitten päällikkö Lepsu Leijona huomaa uudessa ohjeistuksessa ongelman.
”Voi vieterihousu, arvaas mitä apulaispäällikkö Aargh?” Lepsu Leijona kysyy.
Aargh miettii taas jonkinmoisen tovin ja päällikkö Lepsu vastaa jälleen itse.
”Pikkujoulu on tulossa ja kielsimme juuri jouluvalojen laiton. Mikäs nyt neuvoksi?”
”Ai niin, niin-niin, noinnin katsos vaan. Sehän on tosiaan pikkujouluaika ja mentiin sitten kieltämään valot. Mikäs nyt sitten tosiaan neuvoksi?” apulaispäällikkö Aargh hämmästelee.
Pienen tovin kuluttua päällikkö Lepsu Leijona keksii ratkaisun.
”Meidän täytyy antaa pikkujoulujuhlaan jouluvaloille poikkeuslupa.”
”Ai niin, niin-niin, noinnin, poikkeuslupapa hyvinkin, mutta mikäs se sellainen on?” apulaispäällikkö Aasi Aargh kysyy.
”Poikkeuslupa on sellainen, että voimme tehdä asioista silti, vaikka olemme ne itse kieltäneet”, päällikkö Lepsu selittää.
”Ai niin, niin-niin, noinnin mutta sehän onkin mainio järjestelmä. Mitenkäs se onnistuu?”
”Teemme niin, että ano sinä jouluvalojen poikkeuslupaa pikkujouluajaksi minulta, niin minä sitten myönnän sen sinulle ja koko Takametsälle”, Lepsu vastaa.
”Ai niin, niin-niin, noinnin, niinhän se käy näppärästi. Minä anon ja sinä myönnät.”
Eikä aikaakaan, kun lupa pikkujoulun valon asennusta varten on myönnetty.
”Meidän täytyy vaan hoitaa valojen asennustyö itse, sillä olemme turvallisuusalan asiantuntijoita, ettei siinä asentaessa sitten vaan satu mitään”, päällikkö Lepsu päättää.
”Ajatteles, nyt Aargh, jos myönnämme poikkeusluvan ja joku sitten loukkaantuu siinä. Se olisi melkomoisen noloa”. päällikkö Lepsu jatkaa.
”Ai niin, niin-niin, noinnin, tottapahan se vasta noloa olisi, kun joku poikkeusluvan aikana siipeensä saisi”, apulaispäällikkö Aargh myöntää.
Niinpä Lepsu Leijona ja Aasi Aargh lähtevät asentamaan jouluvaloja keskusaukiolle.
”Ota sinä tuo jouluvalovyyhti kantoon ja lähdetään laittamaan paikat juhlakuntoon”, päällikkö Lepsu sanoo Aarghille.
Aasi Aargh tekee työtä käskettyä, mutta hän ei huomaa, kun vyyhti alkaa purkautua. Apu-Aseman kynnyksellä Aargh tallaa maassa laahaavan jouluvalojohdon päälle ja kompastuu. Hän lennähtää päistikkaa portaille siten, että hän on puoliksi ulkona ja puoliksi sisällä.
”Ai niin, niin-niin, noinnin, äläs mene niin kovaa, minulle kun sattui vahinko”, Aargh huudahtaa Lepsulle.
”No voi sun siperiankarhu, kävikö pahasti”, Lepsu kysyy.
”Ai niin, niin-niin, noinnin, kyllä tässä jonkinlaista kiputuntemusta on noin niinkun ilmoilla”, Aargh vastaa.
Päällikkö Lepsu karjaisee pari kertaa. Ylipäivystäjä Häly-pöllön niska narahtaa ja akuuttiapinat hyppäävät ratsunsa selkään. Lepsu Leijona alkaa auttaa kivuliasta Aasi Aargia, joka valittelee, että asento on huono. Päällikkö Lepsu auttaa häntä, mutta juuri kun Lepsu on kääntämässä kaveriaan parempaan asentoon, hänen kätensä lipsahtaa ja hän menettää tasapainonsa. Lepsu lennähtää vatsalleen ja häntä sattuu, eikä hän pääse omin voimin enää ylös. Lepsu ja Aargh pötköttävät vierekkäin Apu-Aseman portailla eivätkä pysty liikkumaan ilman, että sattuu kovasti. Lepsu Leijona karjaisee uudelleen kaksi kertaa, jolloin Häly-pöllö hälyttää paikalle myös vitaalisimpanssit. Ne hyppäävät vanhan dinosauruksensa selkään, joka yskähtää pari kertaa ja lähtee pikkuhiljaa kohti onnettomuuspaikkaa.
Akuuttiapinat ratsastavat Häly-pöllön kuusen alta.
”Ja oliko lisätietoja”, akuuttiapinat huutavat kohti puun latvaa.
”Lisätietoja ei ole. Kerron niistä pyytämättäkin sitten kun niitä on”, Häly-pöllö vastaa.
Akuuttiapinat saapuvat Apu-asemalle ja näkevät päällikkö Lepsun ja apulaispäällikkö Aarghin pötköttämässä vierekkäin portailla.
”Hop, hop ja minkälaista vaivaa”, toinen akuuttiapinoista kysyy ja toinen ryhtyy heti tutkimaan molempia potilaita.
Ennen kuin potilaat ehtivät vastata mitään, puhemiehenä toimivalla akuuttipainalla on heille kysymys:
”Kertokaapa meille kouluasteikolla neljästä kymmeneen, kuinka kova kiire teillä on lasarettiin?”
”Kyllä minä tätä ihan ensimmäisen luokan tehtävänä pitäisin”, Lepsu Leijona vastaa.
”Ai niin, niin-niin, noinnin, kyllä tästä ihan ykköskiireellisyysluokassa pitäisi Otille päästä”, Aasi Aargh sanoo.
Kumpikaan heistä ei siinä hötäkässä tullut ajatelleeksi, että numeraalisesti ykkönen ei osu kouluasteikolle. Akuuttiapina kuitenkin ymmärtää asian vakavuuden: ”Hätäsiirto”, se päättää.
Samaan aikaan Vitaalisimpanssit ehtivät Häly-pöllön kuusen alle.
”Oliskos niitä lisätietoja”, toinen vitaalisimpansseista huutaa.
”Lisätietoja ei ole. Kerron niistä pyytämättäkin sitten kun niitä on”, Häly-pöllö vastaa ja on tuskastua, kun aina pitää samaa asiaa toistella.
”Pitäisi varmaan huutaa niille hiukan ennen kuin ne tulevat tähän puun alle, että ’lisätietoja ei sitten ole”, Häly-pöllö pohtii.
Akuuttiapinat alkavat siirtää molempia potilaita pikaisesti paarirattaille.
”Mene äkkiä sinne perälle, niin kiidätetään potilaat lasarettiin”, ajovuorossa oleva akuuttiapina sanoo.
”Hop, hop, valmista on, ja aja sitten niin, että nuppi tutisee”, perällä oleva akuuttiapina sanoo.
”Hop, hop, mutta nytpä vasta muistan, että konitohtori Otti pyysi ilmoittamaan etukäteen, jos lasarettiin on tulossa enemmän kuin yksi totista hoitoa vaativa potilas. Ja tässähän niitä tulee ja vielä samalla kyydillä.”
Tieto menee Otille Häly-pöllön kautta. Ajovuorossa oleva akuuttiapina kysäisee kuusen alle tullessaan, että ”onko lisätietoja” ja saa tutun vastauksen: ”Lisätietoja ei ole.”
Häly-pöllö toteaa akuuttiapinoille vielä, että niillähän se paras tieto nyt pitäisi olla, kun ovat kerran hoitaneet ja kuljettavatkin molempia potilaita. Häly-pöllö ajattelee, että siitä jatkuvasta puun alla kyselemisestä on tullut vain tapa. Sitten Häly-pöllö antaa vitaalisimpansseille peruutuksen, sillä molemmat potilaat ovat jo menossa kohti lasarettia, minkä takia vitaalisimpanssien ei tarvitse mennä enää paikalle. Vitaalisimpanssit lakkaavat hoputtamasta vanhaa kulkupeliään, dinosaurusta, joka alkaa kehrätä. Se on hyvillään, sillä alituinen revittäminen ei ole keholle hyväksi.
Konitohtori Otti kerää laastarit ja sideharsot valmiiksi. Hän huokaisee kaksi kertaa syvään ja valmistautuu ottamaan vastaan molemmat potilaat yhtä aikaa. Sitten lasaretin ovet käyvät.
”Hop, hop, täältä tulee kipeitä päälliköitä, onko lepuutuspaikat valmiina, kyseessä on työtapaturma”, hoitovuorossa oleva akuuttiapina sanoo.
”Kiitoksia vaan raportista. Sinne vaan peräkammariin, ja laitetaan sitten siihen parisänkyyn, jotta voin hoitaa heitä yhdenvertaisesti, kun ovat samaan aikaan loukkaantuneetkin”, konitohtori Otti sanoo.
Päällikkö ja Apulaispäällikkö pötköttävät lasaretin parisängyssä vierekkäin ja konitohtori Otti tutkii heidät.
”Teillähän on molemmilla päässä patti. Heittääkö päästä?” Otti kysyy.
”Taisin tosiaan lyödä ohimonsyrjää rappusenkulmaan”, Lepsu Leijona sanoo.
”Ai niin, niin-niin, noinnin, niinhän siinä taisi käydä, että takaraivo kopsahti”, Aasi Aargh sanoo.
”Sittenhän teidän pitää jäädä tänne seurattavaksi, ettei päästä vaan ala heittää tuon enempää”, Otti päättää.
”Voi veljet! Emme millään ehdi laittaa poikkeusluvallakaan niitä valoja huomisiin pikkujouluihin. Myös osallistumisemme koko juhlaan on vaarassa”, Lepsu Leijona sanoo.
”Ai niin, niin-niin, noinnin, kylläpä on uhkaava tilanne, tässähän voi käydä niin, että emme pääse ollenkaan juhlimaan”, Aasi Aargh sanoo.
Lepsu Leijona päättää rauhoittaa tilanteen.
”Kuule Aargh, meidän on pidettävä vaan päät kylmänä ja hoidettava tämä kesken jäänyt tilanne rauhallisesti ja järkevästi pois päiviltä”, hän sanoo.
Aasi Aargh nyökyttelee, mutta ei tiedä yhtään, miten asia hoituisi käytännössä. Hän ei kuitenkaan lähde kyselemään sitä Lepsu Leijonalta, ettei tulisi paljastaneeksi tietämättömyyttään. Lepsu on siitä hyvillään, sillä hänkään ei tiedä. Molemmat kuitenkin ymmärtävät, että ennen pitkää heidän on kysyttävä asiaa joltakin, joka tietää, sillä tietämättöminä ne eivät voisi toimia. Mitä nopeammin he pyytäisivät apua, sitä nopeammin tilanne muuttuisi paremmaksi.
Teksti Marko Partanen
Pirrokset Marjut Makkonen
Siirry tästä Takametsän auttajat -tarinan. seuraavaan osaan (8).
