Pitkän päivätyön Pelastusopistossa onnettomuuksien ehkäisyn ja turvallisuusviestinnän vanhempana opettajana tehnyt Ilkka Kaarakainen siirtyi viettämään eläkepäiviä.
”Olen pikkupojasta lähtien ihaillut palomiehiä ja harrastuksen löysin Kesälahden palokunnasta. Kunnan palotoimessa alkoi urani 1970 luvun alussa.”
artikkeli jatkuu
Hän suoritti teknisen koulutuksen vuosina 1983–1986 ja toimi sen jälkeen LVI-suunnittelijana. Palomiestutkinnon hän suoritti vuonna 1987 ja pääsi Joensuun palolaitokselle suunnittelijaksi ja toimi palotarkastajaharjoittelijana 1987 alkuvuoden.
Syksyllä 1987 hän siiryi palomieheksi Imatran kaupunkiin, jossa toimi myös vt. paloesimiehenä alipäällystökurssin jälkeen vuoteen 1991 asti. Loppuvuodesta 1991 lähtien hän oli Savonlinnan yhteistoiminta-alueella Kerimäellä kunnan palotarkastajana, apulaispalopäällikkönä ja pelastuspäällikkönä vuoteen 1998 asti.
Vuosina 1996 – 1997 hän suoritti palopäällystötutkinnon Pelastusopistolla. Vuoden 1998 elokuussa hän aloitti Pelastusopistolla vanhempana opettajana koulutustaidon ja tiedottamisen opettaja.
”Opettajan työ kiinnosti, sillä pärjäsin kouluttamisen aineissa. Siitä alkoi lähes kolmikymmenvuotinen työura Pelastusopistossa”.
”Vuoden 2010 jälkeen opetusaiheeni rajautui turvallisuusviestintään ja muihin onnettomuusehkäisyn aiheisiin. Turvallisuusviestinnän koin haastavaksi aiheeksi. Aluksi osa opiskelijoista koki sen ”pakkopullaksi” ja asenteen muuttaminen haastoi minut. Mielestäni onnistuin rakentamaan siitä mielenkiintoisen, kun lähdin rakentamaan sitä alan historiallisen symbolin Pyhän Johanneksen ristin kautta, joka näkyy pelastusalalla kansainvälisesti yleisenä arvomaailmana. Näistä kahdeksasta ristin sakarasta loin teesit omalle opetukselleni. Turvallisuusviestintää inhimillisesti, nopeasti, rohkeasti, luovasti, tasapuolisesti, luotettavasti ja ennakoivasti varautuen omalla esimerkillä.”
”Tästä loin pelastajan turvallisuusetiketin, jota käytin opetusmateriaalina. Lisäksi vein turvallisuusviestinnän harjoitukset lähelle käytännön pelastustoimintaa ajatuksella ohjaaminen ja neuvonta pelastuskeikkojen yhteydessä ennalta estävänä toimintana. Väitän, että asenne pelastajilla ja tahto tehdä turvallisuusviestintää on muuttunut näillä teeseillä hyvään suuntaan.”
”Mieleen painuvimpia kokemuksia on urallani ollut alueellisen pelastustoiminnan kehittämisessä. Tein palopäällystutkinnossa 1997 Savonlinnan yhteistoiminta alueella suunnitelman alueellisesta pelastustoiminnasta, jossa pääsin olemaan alueen yhteistoimintatyöryhmissä. Pelastusopistolla jatkoin valtakunnallisissa työryhmissä 2000-luvun alussa, kun alueellista pelastustoimintaa lähdettiin Suomeen luomaan.”
”Sain työssäni osallistua Kuopion monialaiseen turvallisuustyöryhmään, jossa sain olla kehittämässä kaupungin turvallisuutta monipuolisesti eri sidosryhmien kanssa. Työryhmän kautta Pelastusopiston opiskelijaryhmät ovat saaneet turvallisuusopetuksen harjoitukset varhaiskasvatukseen ja oppilaitoksiin. Työryhmän jäsenet ovat luennoineet vastavuoroisesti Pelastusopistolla. Se on ollut hyvä esimerkki monialaiseen turvallisuusviestintään.”
NouHätä on kohtaamispaikka
Tähän liittyi myös SPEK:n koordinoima NouHätä-kampanja, joka täytti tänä vuona 30 v. Nouhätä on pelastustieto ja -taito kilpailu perusopetuksen luokille, jossa tavoitteena on turvatietojen ja -taitojen oppiminen.
”NouHätä-loppukilpailu ei ole vain kilpailu. Se on kohtaamispaikka, oppimisen juhla ja ennen kaikkea muistutus siitä, että turvallisuus on taito, jota jokainen meistä voi oppia – ja opettaa eteenpäin.”
”Minulla on ollut etuoikeus toimia siinä koko kolmenkymmenen vuoden ajan. Se on pitkä aika, mutta rehellisesti sanottuna yksikään vuosi ei ole ollut samanlainen. Jokainen kilpailu, jokainen ryhmä ja jokainen tilanne on tuonut mukanaan uutta intoa, uusia oivalluksia ja joskus myös tervettä sykkeen nousua.”
”Pelastusopiston opiskelijat ovat aina osoittaneet, että he eivät ainoastaan osaa suunnitella, johtaa ja toteuttaa vaativaa kokonaisuutta – he osaavat myös kohdata lapset ja nuoret tavalla, joka jää mieleen. Juuri siinä syntyy todellinen vaikutus.”
”NouHätä-kilpailun ydin on varautumisessa: vaarojen ja riskien tunnistamisessa sekä rohkeassa ja oikeassa toiminnassa hätä- ja onnettomuustilanteissa. Näitä taitoja ei opeteta pelottelemalla, vaan innostamalla. Ja sitä opiskelijat tehneet – ammattitaidolla ja sydämellä. On hienoa nähdä kuinka hyvin 14–15-vuotiaat nuoret osaavat näitä turvatietoja ja -taitoja. Kiitos myös kaikille sidosryhmille, opettajille ja yhteistyökumppaneille. Teidän panoksenne näkyy konkreettisesti: oppilaissa, jotka osaavat toimia ja opettajissa, jotka vievät turvallisuustaitoja eteenpäin, ja yhteiskunnassa, joka on hieman valmiimpi kohtaamaan odottamattoman.”
”Olen ollut mukana tässä pari vuotta kuntatasolla ja 28 vuotta ohjaavana opettajana Pelastusopistolla loppukilpailussa. Kampanja on kuulunut päällystö- ja pelastajakurssien turvallisuusviestinnän opetukseen. Pelastusopiston opiskelijoille se on hyvä projektijohtamisen harjoitus käytännöstä. Hienoa, että Pelastusopisto on mukana kampanjassa ja suuret kiitokset SPEK:lle luottamuksesta loppukilpailun järjestämiseen. Väitän myös, että se toimii pelastusalan rekrytoinnin kannalta merkittävänä. Kannattaa olla mukana!”
”NouHätä on parhaimmillaan oppimista, ei pelkästään kilpailu. Ennalta estävä on tärkeä elementti siinäkin. Haluttu tehdä siitä enemmän turvallisuustaitoja kasvattavaksi, ettei olisi palokuntataitoihin keskittyvä. Se on laajentanut osallistujajoukkoa. Entiset oppilaat vetävät laitoksissa Nouhätää.”
”Joskus mietin, että NouHätä olisi voitu järjestää esimerkiksi Puijon maastoissa selviytymisreput selässä ja rasteja suorittaen. Sitä voidaan toki uudistaa ja kehittää esimerkiksi pelillisyyttä, mutta toimintaa pitäisi olla, jotta poikia saataisiin kiinnostumaan. Pojat eivät pärjää tytöille tiedoissa ja tietokilpailussa. Hienointa olisi, että kampanja kuuluisi koko ikäluokalle. Monissa kouluissa näin jo tehdään ja näin jaetaan tärkeää turvallisuustietoa. Tehtävien halutaan olevan myös lähellä nuorten arkea ja nyt aiheena olivat esimerkiksi mönkijat ja skuutit. Ilahduttavaa, että sekajoukkueita on tullut enemmän. Koulujen määrä pysyy vakiona ja uusia tulee mukaan, sillä yli 500 koulua osallistuu. Turvallisuustilanne on vaikuttanut tähänkin. Varautumiseen suhtaudutaan opetuksessakin paremmin Pelastusopistossa.”
”Opetustyössä mieleenpainuvinta on ollut osallistua oppilaitosten turvallisuuden kehittämiseen opetushallituksen työryhmissä vuodesta 2008 lähtien pelastussuunnittelun asiantuntijana. Oli kehittävää kiertää vuosien 2007–2008 kouluhyökkäysten jälkeen kouluttamassa oppilaitosten johtoa toiminnallisten pelastussuunnitelmien laadintaan ja ennalta estävään toimintaan. Työryhmä koostui turvallisuuden asiantuntijoista. Näistä esimerkiksi poistumis- ja suojautumisharjoittelu, turvainfot, merkatut kokoontumispaikat, turvakaapit- ja toiminnalliset turvaryhmät tilaisuuksissa ja tapahtumissa esimerkiksi Pelastusopiston päättöjuhlassa on nimetty turvaryhmä ja koulutettu toimimaan hätätilanteessa. Nämä mallit on jalkautunut oppilaitoksiin hienosti koulutusten kautta.”
Turvainfon kehittäjä
Ilkka Kaarakainen tunnetaan erityisesti tilaisuuksien avausten turvainfon kehittäjänä. Uranuurtaja oli sen tekemässä myös Pelastustiedon 60-vuotisjuhlien aluksi Finlandia-talossa vuonna 2010.
Turvainfon kehittäjän mukaan se tarkoittaa myös sitä, kenen vastuulla on toimia, jos jotain tilaisuudessa sattuu. Näin on aloitettu jo vuosien ajan myös Pelastusopiston valmistujaisjuhla.
”Infon sisältä on otettu myös käytäntöön, kun henkilökunnasta koottu ensiapuryhmä ja poistumista johdattava ryhdyttävä. Kehittelimme sen yhdessä Antti Tynin kanssa.”
Turvallisuusviestinnän reaaliaikaisuus ja monialainen tuvallisuustiedottaminen on hänen mukaansa kehittynyt digitaalisesti sosiaalisen median kautta.
”Pelastuslaitokset on hienosti ottaneet sen haltuun ja palkanneet siihen päätoimisia henkilöitä. Turvallisuusviestintä on pelastuslaitoksissa tärkeä työtehtävä ja sitä tekevät esimerkiksi viestinnän alan ammattilaiset. Sinne on tullut myös tiedottamisen ja pedagogisen taustan omaavia henkilöistä ja sosiaalinen media on nopea viestintäväline. Neuvona antaisin kaikille pelastusalan turvaviestijöille, laajentakaa monialaisempaan turvaviestintään. Pelastustoimi on muutakin, kuin ”tulipalovalistaja”. Tulipaloja sattuu vähän, mutta vielä ollaan palo-sanan vankeja, sillä muiden tapaturmien turvallisuusviestintään pitäisi enemmän satsata. Sitä on parannettu, mutta vielä ollaan liikaa vanhoissa poteroissa. Monialaiset työryhmät opettavat paljon pelastusviranomaisia turvallisuusviestinnässä.”
”Merkittävintä työssäni on ollut opettaa ammatti- ja maallikkopelastajille turvallisuuden viestintätaitoja ja oikeaa asennetta ennalta estävään turvallisuusajatteluun.”
”Pelastusopisto on ollut hyvä ja kehittävä työpaikka. On päässyt katsomaan alaa ja kehittämään valtakunnan tasolla pelastusalan koulutusta. Oma tiimi on ollut kannustava ja tukenut hyvin kaikessa.”
Pelastustieto on jo neljännesvuosisadan ajan jakanut vuosittain stipendejä turvallisuusviestintäopinnoissa edistyneille ja siinä Ilkka Kaarakainen on ollut tärkeä yhteyshenkilö.
”On hienoa, että tämä oppiaine on tällaisenkin tunnustuksen saanut ja saatu nostettua esille.”
”Eläkkeelle lähden hyvässä kunnossa ja kolme aikuista tytärtäni pitää minua kiinni Kuopiossa. Viisi lastenlasta pitää minut toimeliaana ja heidän kanssaan aion viettää aikaa mahdollisimman paljon ja katsotaan, tuleeko sieltä papan uran jatkajaa. Ainakin pelastusajoneuvot tuntuvat kiinnostavan poikia leikeissä.
”Olemme vaimoni Päivän kanssa molemmat lähtöisin Puruveden ja Karjalan Pyhäjärven rannoilta, ja tarkoitus on viettää ”kesäkodissamme” paljon aikaa. Kalastus, murtomaahiihto ja maastopyöräily tulevat olemaan mukana ohjelmassa eläkevuosilla.”
Teksti: Esa Aalto Kuvat: Santtu Tuomisto
