Ensihoitaja Reetta Rissanen kuoli rauhallisesti nukkuessaan läheistensä läsnäollessa Helsingin Terhokodissa 16.1.2026. Reetta syntyi Lahdessa 14.12.1974 ja oli nuorempi kahdesta sisaruksesta. Koulutukseltaan Reetta oli lähihoitaja ja sairaanhoitaja. Asetuksen mukaisen hoitotason pätevyyden Reetta opiskeli työn ohessa. Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella Reetta työskenteli vuodesta 2012 aina kuolemaansa asti.
Reetta teki työtään ihmisiä varten. Ensihoitajana Reetan työtä eivät määritelleet mikrogrammat lääkeruiskussa tai millimetrit ekg:ssa. Asetukset ja hoito-ohjeet olivat raameja – ihmisten auttaminen oli ydintä.
Vuosia Reetan työparina työskennelleenä muistan, kuinka hän teki työtä sydämellään ja huolehti heistä, jotka eivät kyenneet pitämään huolta itsestään. Reetta varasi vanhuksille ajat terveyskeskukseen seuraavaksi päiväksi, pesi lattiat verestä ennen kohteesta poistumista ja varmisti, että maahan levinneet pullokuitit, ja ne viimeisetkin kolikot olivat taskussa ennen kuin lähdettiin sairaalaan. Ja sen taskun Reetta laittoi visusti kiinni – kotiutuuhan potilas sieltä sairaalasta, kun jalat alkavat taas kantaa.
Tätä ihmisläheistä tapaa hoitaa oma työnsarka saatoin vain ihailla ja ottaa siitä opiksi. Tehtävät eivät olleet Reetalle liian pieniä tai merkityksettömiä; jokaisen hälytyskoodin takana oli ihminen. Tämän asenteensa hän jätti perinnöksi ensihoidon nelosvuorolle.
Ensihoidon kehittyessä ja teknistyessä Reetta edusti vanhaa koulukuntaa. Kun tilanne näytti vaikealta, Reetta keksi lukemattomia kertoja ratkaisun, miten siitä selvittiin; niitä ratkaisuja ei oltu opittu oppikirjoista. Reetan kyky haistaa ketoasidoosi jo ulko-ovelta huvitti meitä työkavereita. Kokemuksen ja osaamisen tuoma intuitio ja halu tehdä ensihoitajan työtä niin kuin se on tarkoitettu tehtäväksi, tekivät Reetasta timantinkovan ammattilaisen ja korvaamattoman työparin. Häneen pystyi aina luottamaan.
Työyhteisössä Reetta järjesti aseman asiat, opasti kollegoitaan, perehdytti nuorempiaan ja koulutti henkilökuntaa. Sairastuttuaankin hän osallistui työvuoron yhteisiin tapahtumiin ja säilyi tärkeänä osana nelosvuoron ensihoitoporukkaa. Ambulanssissa vietetyt vuorokaudet olivat syventäneet monet työkaveruudet ystävyydeksi.
Siviilissä Reetta oli puoliso ja äiti. Perheen merkitys Reetalle korostui usein hänen puheissaan. Ennen kuolemaansa Reetta ehti joulukuussa viettää 51-vuotisjuhliaan kotonaan Kirkkonummella läheisten ja suuren ystäväjoukon ympäröimänä. Vuodenvaihteen jälkeen Reetan vointi heikkeni nopeasti.
Sanotaan, että ne parhaat keikat on vielä ajamatta. Nyt hälytyslaitteet on sammutettu ja Reetan tehtävät tulivat suoritetuksi. Reettaa jäivät kaipaamaan puoliso Jarkko, pojat Aaro ja Atte, omaiset, lukuisat ystävät ja työkaverit.
Pyry Seppä
Työkaveri ja ystävä
Muistoissa-kirjoitus on julkaistu myös Pelastustiedossa 1/2026.
