Uusi lukukausi on nytkähtänyt käyntiin ilman suuria tunteita. Paluu takaisin koulun penkille ei ole aiheuttanut vaikeuksia. Vaan hymyissä suin kolleegat ympäri Suomen maata saapuivat jatkamaan tuota esimieheksi kasvamisprojektiamme. Opiskelut jatkuivat välittömästi täydellä höyryllä eteenpäin.
Tällä viikolla aloitimme vaarallisten aineiden-opinnot ja se on sellainen aihe jota olen odottanut opinnoiltani. Vaaralliset aineet on aiheena erittäin ”harmaa” ja epävarma alue meikäläisen osaamiskentässä. Mutta luulempa, ettei meidän maassamme kovin moni pelastusalalla työskentelevä paukuttele henkseleitään HazMat osaamisellaan. Se, että jos kerran vuodessa puet harjoituksissa myrkkypuvun päälle, ei tee kenestäkään rautaista ammattilaista. Tässä taas törmätään tuttuun kliseeseen: Palomies osaa vähän kaikkea, muttei mitään kunnolla!
Jos minulta kysyttäisiin, että mikä on pelottavin tai vaarallisin keikka mihin palomies voi urallaan joutua? Minun vastaukseni olisi nopea ja lyhyt; – Vaarallisten aineiden keikka, kemikaalionnettomuus.
Pelastusalan ammattilaisilta vaaditaan ihan hitokseen paljon kaikenlaista erityisosaamista. Sun pitäisi etsiä ja löytää ihmisiä palavasta talosta mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti, -pelastajaa jäihin pudonnut pilkkimies, -porata bensarekan kylkeen reikä jotta polttoaine saadaan siirrettyä, -Leikata autonromua sen verran auki, että saadaan kriittisesti loukkaantunut perhe ulos, -liuottaa sydäninfarkti kesämökillä, -pelastaa nostolava-autolla tulipaloa paennut parvekkeelta, -sukeltaa ja etsiä hukkunutta lasta uimarannalla, -pelastaa köysillä joku onneton joka on pudonnut pihakaivoon, -neuvoa, -valistaa, -palotarkastaa, -turvallisuuskouluttaa jne… Olemme aina valmiina kaikkeen tähän n.10e/ tunti.
Tämä niille jotka halajavat meille lisää kaikenlaista ylimääräistä ”kissanristiäistä” Antakaa meidän keskittyä siihen mitä varten olemme palkattuja pelastustoimeen. Työrauhaa, harjoittelu ja erikoistuminen kunniaan!