Susirajan pelastaja työssään.
Palomiehet sijoittuvat vuodesta toiseen arvostetuimmaksi ammatiksi eri kyselyissä. Kansalaisten mielikuvissa palomiehet ovat luotettavia komeita ja voimakkaita supermiehiä. Mielikuvaan liitetään nimenomaan fyysisyys eikä niinkään esimerkiksi älykkyyttä. Nämä supermiehet ovat ehdottoman heteroita ja kulkevat usein ylävartalo paljaana ja öljyttynä.
Mielikuvat palomiehistä ja pelastustoimesta ylipäätänsä ovat suurelle yleisölle hyvin tiukasti raamitettuja. Komeiden ja voimakkaiden supermiesten mielikuvasta myös halutaan pitää kiinni – esimerkiksi vuosittain moni pelastuslaitos tai palomiesyhdistys haluaa harjoittaa hyväntekeväisyyttä ja yllättäen kaikille tulee mieleen sama idea: palomieskalenterit! Kalentereissa esiinnytään useimmiten puolittain puetussa sammutusasussa, jossakin palomiehen työtehtävään liittyvässä kuvassa. Kuvilla halutaan pönkittää seksististä ja maskuliinista mielikuvaa palomiehistä. Ideana palomieskalenterit tai seinäkalenterit ylipäätänsä alkaa olla jo väsynyt, sillä nykypäivänä sellaisella ei juurikaan ole virkaa, kun ajanhallinta on siirtynyt mitä suurimmissa määrin digitaaliseksi.
Itse haluaisin viedä tuon egoistisen, seksistisen ja maskuliinisen mielikuvan palomiehistä jo romukoppaan ja tuoda esiin jotain uutta, sillä palomiehet ovat niin paljon muutakin. Lisäksi alalla olisi aika kiinnittää huomiota yhdenvertaisuuteen ja monimuotoisuuteen. Jo kahdessa aiemmassa pelastustoimen strategiassa on ollut lausahdus siitä, että alan henkilöstön tulisi edustaa koko väestöpohjaa, mutta toistaiseksi tuo on ollut vain lause strategioissa, mikä ei ole edennyt mihinkään. Uusimmassa strategiassa samainen asia on häivytetty entistä abstraktimmaksi tavoitteeksi, mutta mukana se on vieläkin – toistaiseksi vailla toimenpiteitä. Maailmalla yhdenvertaisuutta ja monimuotoisuutta pelastustoimessa viedään eteenpäin esimerkiksi Facebookin ”Change agents for modern rescue services”-ryhmän kautta. Siinä eri maista kotoisin olevat pelastustoimen henkilöt viestittävät eri keinoista, millä tavoin omassa kotimaassa edistetään sitä, että pelastustoimeen halutaan parhaat henkilöt sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai synnyinpaikkaan katsomatta. Naapurimaassamme Ruotsissa yhdenvertaisuuden ja monimuotoisuuden eteen on työskennelty jo vuosia päätoimisten virkamiesten toimesta. Meillä Suomessa tuntuu yhdenvertaisuus- ja monimuotoisuusasiat olevan vähäisellä kiinnostuksella eikä kansainvälisissä ympyröissä juuri muita suomalaisia ole näkynyt. Joko asian kuvitellaan olevan kunnossa tai sitten se halutaan vaieta kuoliaaksi?
Uskon, että palomiehen ammatti pysyy edelleenkin arvostetuimpana ammattina, vaikka tuota mielikuvaa edelleen hieman monipuolistettaisiin. Kansalaisten asenteet viranomaisia kohtaan ovat muuttuneet viime aikoina radikaalisti ja tästä syystä pelastustoimenkin olisi syytä pysyä tässä asennemuutoksessa mukana eikä pönkittää vanhoillista kuvaa alasta. Tässäkin asiassa kaikki lähtee siitä, että asia tulisi saattaa lihaksi ja vereksi – siis viedä abstraktista toteamuksesta konkretiaan. Ja jos joku vielä haluaa tehdä palomieskalentereita tulevaisuudessa, niin toivoisin näkeväni niissä edes ripauksen itseironiaa – palomieshuumorikin on vertaansa vailla!
Mira Leinonen
