Aarne on sairauslomalla. Dave kuulee tämän, ja murjotus hänen kasvoillaan taittuu ilon pilkahduksiksi. Ei siksi, että Aarne on poissa, vaan siksi, että ambulanssin saa laittaa nollille, kunnes Aarnen paikalle saataisiin ensihoitaja jostain muualta. Siihen menee varmaankin sen verran aikaa, että ehtii imaista aamukahvit ihan rauhassa ja ehkä oikaistakin vähäksi aikaa.
Dave sulkee Virven ja kännykän, siten hän saa muutaman minuutin lisää huiliaikaa, sillä Aarnen tilalle tulevan henkilön täytyy etsiä hänet asemalta, ennen kuin auto voidaan laittaa taas tulille.
”Pitäisköhän mennä oikein piiloon”, hän pohtii.
”Ambulanssi pudotetaan perustasolle ja palomies laitetaan Daven kaveriksi”, paloesimies toteaa ja Daven naama valahtaa asentoon peruslukema ja pitkä miinus. Ei siksi, että kaveriksi tulee palomies, vaan siksi, että siinä meni rauhallinen aamu.
Palomies tuoreemmasta päästä vetää ässän hihastaan. Hän ehdottaa, että ambulanssiin laitetaan ylipalomies Pera. Tämä ei ole uskoa kuulemaansa, näkemäänsä eikä mitään muitakaan aistimuksiaan. Pera pudottaa leukansa pari tuumaa alemmaksi ja rykimisestä päätellen hänen kurkkuunsa on takertunut kalanruoto.
Muut palomiehet vilkaisevat salaa Peran suuntaan, mutta eivät uskalla kommentoida mitään, sillä jos ikämies irrottaa sokan toksisesta kranaatistaan, niin siinä käy oikeasti huonosti. Peran ominaispuna nousee niskalta kaljun poimuille. Jos siihen nakkaisi kuupalliseen vettä, höyryillä ottaisi takatäkillä löylyt tai vetäisi yhdelle parille lämpimän savusukellusharjoituksen. Pera puhisee ja köhii.
artikkeli jatkuu
”Saitko anafylaktisen reaktion?” Dave kysyy.
Peran kierroskone tuottaa nopeahkosti verenpainetta lisää noin 40 elohopeamillimetrin verran. Hän rykii taas.
”Lyökää nyt jo epipeni sen reiteen”, Dave kehottaa.
”Lyö itse, sinähän se tohtori olet”, yksi palomiehistä ehdottaa.
Dave on vähän hämillään, että on äkillisessä tilanteessa pystynyt keksimään työdiagnooosin ja siihen vielä käyvän hoidonkin. Paloesimies on ihmeissään samasta syystä.
”Tiedätkö, että Aarne olisi ylpeä tuosta”, hän sanoo.
”Älkää helvetissä kertoko sille, se oli vitsi.”
Sinähän se tohtori olet.
Pera vaalentaa punan kasvoillaan, ottaa vielä yhden köhäisyn ja saa lopulta virkottua:
”Saatanan poika.”
”Mitä, eiks sun viinahissi ollutkaan tukossa, eikö ambulanssikärmes pistänytkään?” Dave kysyy.
”Ei, vaan pisti vituttaan.”
”Ai se oli sitä. Musta se näytti ihan hot joogalta. Lootusasento olis tullu ihan just”, tuore palomies sanoo.
Pera hengittää pari kertaa syvään. Hän oli kuullut, että se auttaa tiukoissa tilanteissa.
”Et kai sä noin allerginen sille ambulanssille ole, että menee henkireikä tukkoon”, nuorempi kollega ihmettelee.
Pera rykii lisää.
”Pera hei, meidän pitää päästä täältä terveenä kotiin”, paloesimies linjaa.
Mies pyyhkii silmiään kuiviksi.
”Ennen me ylipalomiehet oltiin nokkimisjärjestyksen huipulla, nyt nuoriso vie meitä kuin mätää kukkoa.”
”Totta. Pysyvää on vain muutos”, paloesimies sanoo.
Teksti Marko Partanen
Piirros Miia Toronen
