Traumamaisteri seisoo uuden kurssinsa edessä. Hän luo pikaisen silmäyksen ryhmään ja sanoo: ”Kiva, että uudelle traumakurssillemme on tullut moti…”
Lauseeseen tulee ihan pieni tauko, kun traumamaisteri tunnistaa ryhmästä Daven mutta samassa lause jo jatkuu: ”…voitunutta väkeä.”
”Meille tää oli ihan pakollinen kurssi”, Dave korjaa.
Kokenut kouluttaja siirtyy sujuvasti asiaan. ”Tämä nyt opeteltava toimintamalli on suunniteltu ambulanssin ja pelastusyksikön yhteistehtävälle. Se perustuu siihen, että jokaiselle auttajalle on oma tehtävänsä, joita on kaikkiaan neljä.”
”Mitä jos hööki tulee paikalle, saako lanssi ottaa äksän?” Dave kysyy.
”Jos tyhmiä kysymyksiä olisi olemassa, niin tuo olisi sellainen”, traumamaisteri vastaa.
Harjoitus käynnistyy ja kurssilaiset alkavat häärätä potilaan ympärillä. Peli vihelletään peli poikki monta kertaa, paikat vaihtuvat ja homma alkaa aina uusiksi.
”Täähän on melkoista piirileikkiä, joulu meni jo”, Dave murisee.
Aarne tarjoilee kyynärpäätä.
”Tää vaikuttaa hyvältä systeemiltä. Se säästää aikaa.”
”Mun aikaa se ei säästä yhtään, mä pääsen kotiin aina yhdeksältä.”
”Jos tyhmiä kysymyksiä olisi olemassa, niin tuo olisi sellainen”
Traumamaisteri päättää, että toimintaa harjoitellaan nyt ambulanssin hoitotilassa ja hän ohjeistaa Davea.
”Seiso sä tossa laatikoitten vieressä ja auttaa kaikkia. Sä annat laatikoista mitä kukin tarvitsee. Sä olet passari.”
”Ohhoh. Mä olin passari viimeks ala-asteen lentiksessä. Jouduin heti vaihtoon. Toi laatikkoleikki saattaa osoittautua samanlaiseksi kompastuskiveksi kuin se palloon osuminenkin. Eihän niistä kukaan mitään löydä.”
”No tuu sä sit aluksi hoitajaksi”, traumamaisteri ehdottaa.
”Nimikkeeni on kylläkin sairaankuljettaja.”
”Anyway. Jokainen käy nää kaikki roolit läpi.”
”Yks kysymys”, Dave keskeyttää.
Traumamaisteri pyöräyttää silmiään ja nyökkää vastahakoisesti.
”Miten tää piirileikkisetti hoidetaan Langi-Mersussa?”
”Langi-Mersuja oli viimeksi 80-luvulla.”
”Ei kaikki lanssit nytkään ole isolla hoitotilalla”, kuuluu aivan uudesta suusta. Joku toinenkin on huomannut Daven kanssa saman asian. Huomio on kuitenkin niin pieni, että siihen ei takerruta.
”Sitten pidetään time out”, traumamaisteri jatkaa koulutustaan.
”Lentiksessä niitä on kaks per erä, monta tässä on?” Dave kuiskaa työparilleen.
”Tää on tärkee juttu ihan joka keikalla”, Aarne tuhahtaa.
”Mitä järkee? Me kierretään tota pokaa, ku kissa kuumaa puuroo. Ennen traumapokalla oli kiire. Kyytiin vaan ja menoks”, Dave selventää.
Traumamaisteri tuskastuu.
”Sä olisit valmis eläkkeelle.”
”Nyt puhut vähän mutta asiaa. Voitko tulostaa mulle paperit tolla auton printterillä.”
Teksti Marko Partanen
Piirros Miia Toronen
