Niki Haake työskenteli palomiehenä Kanta-Hämeen pelastuslaitoksella ennen nykyistä työtään. Työvuorossa Haaken mielipide- ja asennevaikuttamista vastaan suojauduttiin foliohatulla. Nyt Foliohattumies kirjoittaa tällä palstalla reippaita ajatuksia.
Kansalaiset näyttävät luottavat pelastustoimeen vuodesta toiseen, kuin Arvi Lindiin ikään. Luotettavuus on iso osa pelastustoimen brändiä, mutta millainen on luottamus pelastustoimen sisällä? Entä pystytäänkö pelastustoimessa luottamaan kansalaisiin?
Pelastustoimen luottamus kansalaisiin näyttää olevan jopa vähenemässä. Luottamusta ulkopuolisiin on vaikea aistia, kun astuu sisään sähkölukoin ja kameroin vartioiduista porteista. Puheet luotiliiveistä kertovat koetun luottamuksen rakoilemisesta. Onko tunne sitten totuudenmukainen vai onko tunne saanut liiaksi valtaa yli tosiasioiden?
Yksittäistapauksia väkivallan uhasta löytyy kautta pelastustoimen historian. Ensihoitotyön ja keikkamäärien lisääntyminen kasvattavat luonnollisesti myös yksittäistapausten määrää, mutta onko uhkatilanteiden suhteellinen määrä nousussa? Luotettavan arvion estää vertailukelpoisen tilaston puute.
Miksi pelastustoimen sitten tulisi luottaa uusavuttomaan kansalaiseen, joka itse usein on oman onnettomuutensa suurin aiheuttaja?
Koska Kriisinkestävä Suomi – yhteistyössä on kunnioitettava tavoite, mutta ulottumattomissamme, jos luotamme vain itseemme.
Pelastuslaitosten muurien sisällä luottamus on kaikille itsestään selvää. Laitoksen sisällä ei tarvitse pitää lompakosta kiinni, ja jokainen tietää, että työpariin voi luottaa. Taukohuoneessa asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Jokainen saa olla sellainen kuin haluaa, kunhan pysyy lojaalina porukalleen. Yleisesti hyväksyttyjä totuuksia alasta ei kuitenkaan pidä kyseenalaistaa.
Pelastuslaitoksissa korostetaan keskinäistä luottamusta, mutta samaan aikaan kuulee kertomuksia siitä, kuinka tehtävät jaetaan epäreilusti ja että päätöksenteko perustuu naamakertoimeen. Luottamus ei myöskään aina yllä naapuriasemalle, saati liitto- ja sopimuspalokuntarajojen yli. Palomiesten keskinäinen luottamus kestää paljon, mutta ei natisematta ylenemistä esimiesasemaan. Esimiehen tehtävä on kiistämättä ristiriitainen, kun samaan aikaan tulisi vaalia luottamusta alaisiin ja luottamusta työnantajaan.
Pelastustoimen arvoista puhuttaessa luottamus on yhdelle yhtä ja toiselle toista. Pelastusjohtajalle luotettavuus voi olla ensisijaisesti sitä, että pelastuslaitos pysyy kuntapäättäjille annetussa budjettilupauksessa. Käsitys voi olla ristiriidassa työntekijän luottamukseen siitä, että omista työntekijöistä pidetään huolta hinnalla millä hyvänsä. Luottamus on myös tilanne sidonnaista. Vaikka luottaisit henkesi työkaverin käsiin, et välttämättä luotaisi tytärtäsi.
Luottamukseen kuuluvat oleellisena osana kokemukset vapaaehtoisesta asettumisesta toisen tekojen armoille. Kokemukset vahvistavat tai heikentävät uskoa toisen osapuolen hyväntahtoisuuteen, mutta ilman kohtaamisia, ei luottamus voi kehittyä. Keskinäistä luottamusta omaava työyhteisö on valmiimpi kohtaamaan muutoksia, vaikeuksia ja kriisejä sekä ennakoimaan ja ratkaisemaan ongelmia.
Niki Haake
Hankesuunnittelija, SPR
