Niki Haake työskenteli palomiehenä Kanta-Hämeen pelastuslaitoksella ennen nykyistä työtään. Työvuorossa Haaken mielipide- ja asennevaikuttamista vastaan suojauduttiin foliohatulla. Nyt Foliohattumies kirjoittaa tällä palstalla reippaita ajatuksia.
Työnohjausta on kokeiltu eri pelastuslaitoksissa jo yli kymmenen vuoden ajan, mutta syystä tai toisesta se ei ole vakiintunut toimintamalliksi. Lapin yliopiston apulaisprofessori Marko Kesti toteaa tutkimuksessaan, että työnohjauksen tarve työpaikoilla kasvaa jatkuvasti. Mistä on siis kyse, kun muissa organisaatioissa surkutellaan ohjauksen puutetta, ja samaan aikaan pelastustoimessa työnohjauksen tarvetta vähätellään tai kustannuksia kauhistellaan?
Työnohjausta kokeilleissa pelastuslaitoksissa esiin on noussut erilaisia onnistumisen esteitä. Yhteistä aikaa ei löydy – vuorotyön ja valmiuden ylläpito asettaa haasteita työnohjausistuntojen järjestämiselle. Ohjaus koetaan turhaksi – työnohjaajien ei koeta ymmärtävän alaa ja istuntoja on kuvattu hyödyttömäksi jutusteluksi.
On mahdollista, että henkisesti kuormittavat tehtävät luovat pelastuslaitosten työntekijöille suojautumismekanismeja, joiden taakse kurkistaminen ja ravistelu luo epävarmuutta, joka puolestaan estää työnohjaukselle elintärkeän luottamuksellisen ilmapiirin synnyn. Itse uskon, että negatiivisten kokemusten takana on tiedon puute ja esimiesten asenne.
Marko Kesti on tutkimuksessaan osoittanut yhteyden esimiesten työnoh-jauksen ja organisaation tuloksen paranemisen välillä. Työnohjaus on kuitenkin hidas menetelmä, jossa tuloksia voi joutua odottamaan jopa vuosia. Minuutin lähtövalmiudessa tämä saattaa tuntuu ikuisuudelta. Työnohjaus ei ole tulipalojen sammuttamista, vaan niiden torjumista ennakkoon.
Työnohjausta saatetaan pelastuslaitoksissa tarjota väärään vaivaan ja väärälle taholle. Työyhteisön oireillessa johto saattaa etsiä ratkaisua ulkopuolisesta toimijasta – työnohjaajasta. Työnohjaus ei kuitenkaan ole menetelmä työyhteisön kriisin ratkaisemiseksi. Työnohjaaja auttaa ohjattavaa avaamaan ajatteluaan tai tukee työyhteisöä tarkastelemaan toimintaansa laajemmalla näkökulmalla, jolloin muutoskyky ja oppiminen lisääntyvät.
Kokonaisuuden kannalta olisi hyödyllisempää tarjota työnohjausta ennakoiden ja keskittää se johdolle ja esimiehille. Esimiestyön laatu on ratkaisevassa asemassa suhteessa kokemukseen työn arjesta, ja tällä seikalla on taas suora yhteys työntekijän hyvinvointiin, sairastuvuuteen ja halukkuuteen vaihtaa työpaikkaa.
Parasta organisaatiolle on reflektoiva ja omaa osaamistaan jatkuvasti arvioiva päällystö. Se tuottaa tehokkuutta, kun palaverit sujuvat ja kaikki osaavat toimia kohti yhteisiä tavoitteita. Se tuottaa säästöjä, kun esimiesasemassa olevilta löytyy kykyä ymmärtää työntekijän haasteet ja tunnistaa työhyvinvointia tuottavat toimintamallit. Tätä kaikkea laadukas työnohjaus voi tarjota pelastuslaitoksille.
Niki Haake
