”Laiva on kääntymässä syöpäriskin suhteen, mutta se tapahtuu tuskaisen hitaasti. Toimintakulttuurimme on muututtava, sillä yksikin syöpään sairastunut pelastaja on liikaa. ", Mira Leinonen kirjoittaa.
Työturvallisuuslaissa mainittu häirintä mielletään yleensä tarkoittavan vain seksuaalista häirintää, mutta se on paljon muutakin. Häirinnän muodoista työpaikkakiusaaminen ja epäasiallinen käytös ovat vielä yleisempiä ja yhtä vakavia asioita kuin seksuaalinen häirintä. Työpaikkakiusaaminen aiheuttaa paitsi pahoinvointia kohdehenkilölle, mutta myös työilmapiirin heikkenemistä ja kustannuksia työnantajalle ja yhteiskunnalle esimerkiksi sairaspoissaolojen muodossa. Tilastojen valossa noin 100 000 suomalaista kärsii työpaikkakiusaamisesta päivittäin.
Häirintä kehittyy yleensä kiusaamiseksi asti pitemmän ajan kuluessa ja lähtee liikkeelle joko henkilökemioista, jotka eivät kohtaa tai väärin valituista sanoista, jotka johtavat väärinymmärrykseen eikä asioita korjata missään vaiheessa. Taakkaa kertyy taakan päälle. Monesti asiasta tietämättömät henkilöt sanovat, että kyllähän aikuisten ihmisten pitää osata käyttäytyä työpaikalla, vaikka suurimmaksi osaksi lapset käyttäytyvät toisiaan kohtaan kiltimmin kuin aikuiset. Mikäli kiusaajana on vielä esimies, on usein syynä kiusaamiseen esimiehen ylikorostunut tarve alleviivata asemaansa ja peitellä omaa osaamattomuuttaan. Useilla esimiehillä myös oma tahto ylittää omat kyvyt – esimiesasemaan halutaan, vaikka kaikista siihen ei yksinkertaisesti ole ja sitä on vaikea myöntää itselleen.
Työpaikkakiusaamiseen on myös vaikea puuttua ja erityisen vaikeaa on puuttua esimiehen harjoittamaan kiusaamiseen. Työntekijät usein nielevät hyvin pitkään pahaa oloaan eivätkä uskalla puhua niinkin kiusallisesta asiasta kuin kiusaamisen kohteeksi joutumisesta. Ongelmat ryöpsähtävät kasvoille vasta, kun tilanne on jo päässyt pahaksi. Työsuojeluilmoituksista tulee jo lähes romaanin pituisia ja tilanne monimutkaistuu, kun mukaan tulevat niin työntekijän kuin työnantajan työsuojeluasiantuntijat. Kiusaamiseen puuttuminen vaatii jämäkkää johtamista, suoraselkäisyyttä, ymmärrystä puolin ja toisin sekä tahtoa ratkaista tilanne. Jo pieniin merkkeihin kiusaamisesta tulee puuttua ja osoittaa johdonmukaisesti, ettei sellaista käytöstä työpaikalla hyväksytä, jottei tilanne kompleksisoidu.
Valitettavasti myös pelastustoimessa esiintyy työpaikkakiusaamista ja epäasiallista käytöstä, mitkä ovat osoittautuneet hyvin vaikeiksi asioiksi ratkaista. Lisäksi eteen on tullut tilanteita, joissa on puuttunut halua tai toimivaltaa puuttua asiaan ja on koettu helpommaksi yrittää sivuuttaa vaikea asia tai vaieta se jopa kuoliaaksi. Nämä työyhteisöjen kannalta kiusalliset ja vaikeat asiat ovat johtaneet sairaspoissaoloihin ja työpaikan vaihtamisiin. Loppujen lopuksi näissä tiedossani olevissa kiusaamistapauksissa pelastustoimen osalta suurimpana häviäjänä on ollut pelastustoimi itse. Hyvien tekijöiden menettämiseen ei näin pienellä toimialalla ole yksinkertaisesti varaa.
Mira Leinonen
