Sami Kerman toimi aiemmin Suomen Palopäällystöliiton viestintä- ja yhteiskuntasuhdepäällikkönä.
Vuodenvaihteessa pelastustoimi siirtyy hyvinvointialueille ja ikiaikainen yhteys kuntiin katkeaa. Toiminnallisesti muutos ei liene onneksi kaikkialla Suomessa niin suuri kuin 20 vuoden takainen alueellistaminen.
Kentältä kuuluu, että hyvinvointialueet ovat aidosti kaksitoimialaisia, ja alan ääni kyllä kuuluu päätöksenteossa. Toisaalta, eräällä alueella pelastustoimen laskennallinen lisärahoitus on osoitettu resurssipulasta kärsivälle terveystoimelle. Toisella alueella henkilöstöä on siirretty hyvinvointialueen yhteiseen käyttöön ”synergian” nimissä. Eli ei huolet perusteettomiakaan ole.
Mitä nyt sitten pitäisi huomioida ja missä asioissa olla hereillä? Pelastuslaitosten päähuomio on itseoikeutetusti siinä, että palvelut pyörivät häiriöttömästi läpi uudistuksen. Ne ovat pelastusalan tärkein yhteiskunnallinen tehtävä, ja sitä fokusta ei saa unohtaa, vaikka toimintaympäristön haasteet ja hallinnon uudistus meinaavat viedä huomiota.
Kun peruspalvelut alkavat pyöriä toimintavarmasti, voi keskittyä asioihin, jotka tuovat asiakkaille lisäarvoa. Missä voi ja kannattaa tehdä yhteistyötä soten kanssa? Miten omaa toimintaa kehitetään uudessa hallinnollisessa viitekehyksessä? Miten alan sisäistä yhteistyötä vaalitaan ja kehitetään?
On arvokasta, että kun uusien hyvinvointialueiden toiminnasta alkaa kertymään kehittämis- ja korjausehdotuksia, niitä viestitään paitsi oman alueen päättäjille, myös valtiolliseen päätöksentekoon. Resursseista ja niiden riittävyydestä on puhuttu paljon jo etukäteen, ja sitä niukkuutta säännöstellään varmasti hyvinvointialueiden ja ministeriöiden välisissä neuvotteluissa tulevina vuosina. Mutta myös lainsäädännön tarkoituksenmukaisuutta on syytä arvioida avoimesti. Ensimmäiset ”takuukorjaukset” lainsäädäntöön nimittäin tehdään varmasti jo ensi hallituskaudella.
”Esimerkiksi maakunnalliset turvallisuusfoorumit ovat varsin toimivaksi koettu konsepti, jolla myös pienemmät kunnat pysyvät kapeista hartioistaan huolimatta mukana arjen turvallisuustyössä.”
Myös ICT:n osalta siirrytään uuteen aikaan. Miten järjestelmät voivat tukea työntekoa parhaiten? Vaikka kaikkia ICT-järjestelmiä ei räätälöidäkään pelkästään pelastuslaitosten tarpeisiin, on pelastustoimi toinen kahdesta toimialasta, joita varten järjestelmät hyvinvointialueilla on rakennettu tai hankittu. Siksi niiltä on vaadittava riittävän hyvää käytettävyyttä ja vaatimustenmukaisuutta.
Hyvinvointialueajasta on vielä todettava se, että vaikka kunnat ovat vastaisuudessa ”vain” yhteistyökumppani, on ihmisten turvallisuuden kannalta tärkeää, ettei pelastuslaitoksen lämmin ote irtoa kunnan kädestä varautumisen tukemisessa ja turvallisuuspalveluissa. Yksiä ja samoja ihmisiä varten tätä työtä yhä tehdään. Esimerkiksi maakunnalliset turvallisuusfoorumit ovat varsin toimivaksi koettu konsepti, jolla myös pienemmät kunnat pysyvät kapeista hartioistaan huolimatta mukana arjen turvallisuustyössä. Ei heitetä lasta pois pesuveden mukana.
Teksti: Sami Kerman
