Sampsa Lintunen on pelastusylitarkastaja Etelä-Suomen aluehallintovirastossa.
Onnettomuustilanteessa pelastustoiminnan on toimittava nopeasti ja ammattimaisesti. Silti muodostelmanjohtajien kelpoisuusehdot ovat yllättävän epäselviä.
VPK:n ryhmänjohtajan kelpoisuusedellytyksenä on yksikönjohtajakurssi. Sivutoimisella ryhmänjohtajalla on sama vaatimus, vaikka hän on työsuhteessa suoraan pelastuslaitokseen. Pelastajatutkinto antaa kelpoisuuden toimia ryhmänjohtajana sopimuspalokunnassa mutta ei virassa. Selkeää? Ei aivan.
artikkeli jatkuu
Pelastuslaki säätää virkaryhmistä niin, että miehistövirkaan tarvitaan pelastajatutkinto, alipäällystövirkaan alipäällystötutkinto ja päällystövirkaan päällystötutkinto. Virkaryhmien ja virkanimikkeiden välinen suhde on kuitenkin epäselvä. Onko ylipalomies miehistöä vai alipäällystöä? Entä onko asemamestari miehistö-, alipäällystö vai päällystövirka? Riippuu varmasti pelastuslaitoksesta. Sekavaa jo tässä kohtaa.
Hämmennystä lisää se, ettei ole tiedossa mitä muodostelmaa minkäkin virkaryhmän edustaja voi johtaa. Vahva oletus on, että alipäällystö johtaa ryhmää ja päällystö joukkuetta tai sitä suurempaa muodostelmaa. Yhtä vahvasti toimialalla elää ”yksi yli” -periaate, jonka mukaisesti jokaisen johtajan tulee tarpeen vaatiessa kyetä johtamaan myös suurempaa muodostelmaa. Tarpeen vaatiessa onkin sitten hyvin venyvä käsite. Joissain pelastuslaitoksissa alipäällystö tuuraa palomestareiden ja ylipalomiehet vuoroesihenkilöiden lomia. Moni pelastuslaitos ei kykene muodostamaan komppanian johtamisjärjestelmää laisinkaan, ellei muodostelman johtajia nosteta ylemmälle johtamisportaalle. Johtamisjärjestelmät nojautuvat siis pysyviin poikkeuksiin – eivät selkeästi säädettyihin kelpoisuuksiin.
”Hämmennystä lisää se, ettei ole tiedossa mitä muodostelmaa minkäkin virkaryhmän edustaja voi johtaa.”
Pelastustoimintaan kuuluu pelastuslain mukaan sekä käytännön toimenpiteet onnettomuuskohteessa että tilanteen aikaiset johtamis-, viestintä-, huolto- ja muut tukitoiminnat. Käytännössä siis kaikki se, mikä mahdollistaa ja edesauttaa pelastustehtävän onnistumisen. Pelastuslain mukaan pelastustoimintaan osallistuvalla päätoimisella henkilöstöllä on oltava pelastusalan ammattitutkinto. Silti isoissa onnettomuuksissa esimerkiksi viestintä, tilannekuvan ylläpito ja kaluston kokoaminen hoidetaan kuitenkin koko pelastuslaitoksen henkilöstön voimin, tutkinnosta riippumatta. Ja on eittämättä järkevääkin. Mutta rikotaanko silloin lakia?
Kuka voi osallistua pelastustoimintaan ja missä tehtävässä? Kysymys on yksinkertainen, mutta vastausta ei löydy laista eikä ohjeista. Ministeriöllä, valvojalla ja pelastuslaitoksilla on jokaisella omat tulkintansa.
Jos vastausta esitettyyn kysymykseen haetaan riita-asioiden kautta oikeusistuimista, lopputulos on arvaamaton. Oikeuden ratkaisut eivät perustu heinäntekojärkeen, vaan oikeuslähteisiin – ja siksi sääntelyn epäselkeys on riski koko toimialalle. Sillä sitä saa, mitä säätää.
Lintusperspektiivistä-kolumni on julkaistu myös Pelastustiedossa 6/2025.
