Mira Leinonen työskentelee pelastusylitarkastajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa. mirafoni112@gmail.com
Suomessa tapahtuu keskimäärin 32 tulipaloa päivässä, mikä tekee vuosittaiseksi määräksi 12000 tulipaloa. Hallitusohjelma linjasi pelastustoimen osalta paljon asioita, mutta yksi olennainen linjaus on jäänyt pelastajapulan varjossa vähemmälle huomiolle: tulipalojen määrän tulee puolittua vuoteen 2030 mennessä. Valtio on asettanut toimenpidesuositukseksi tulipalojen määrän puolittamisen myös kaikille hyvinvointialueille. Samaan aikaan hyvinvointialueilla säästetään ja sopeutetaan – myös pelastuslaitokset ottavat osumia näistä toimista. Kehysriihen lopputulokset toivat merkittäviä säästövelvoitteita kaikille. Sisäisen turvallisuuden toimijoille säästövelvoitteet olivat muita pienempiä, mutta pelastustoimi ei ollut näiden joukossa. Yhtälö on vähintäänkin haastava.
Tulipalojen määrän puolittaminen nostaa yhteiskunnan turvallisuutta entistä korkeammalle tasolle ja vähentää inhimillisen kärsimyksen määrää. Näinä luvattuina säästämisen aikoina on tulipalojen ennaltaehkäiseminen sitä parhainta tapaa säästää, mutta ilmaiseksi ei sekään tule. Määrän puolittaminen tarkoittaisi, että tulipalojen määrän olisi laskettava 6000 tulipaloon vuodessa. Se vaatii merkittäviä toimenpiteitä ja investointeja paloturvallisuuteen, ennaltaehkäisyyn ja turvallisuusviestintään.
Tällä hetkellä jo pelkästään pelastustoimen henkilöstön jakaumaa katsoessa näkee, että pelastustoiminnassa toimii lähes 90 prosenttia koko henkilöstöstä ja onnettomuuksien ehkäisyssä kuusi prosenttia. Pelastustoiminnan toimintavalmiudessa on jo erityisesti suurissa kaupungeissa isoja puutteita ja pelastajapula vaivaa. Painopistettä pitäisi siis varsin lyhyessä ajassa muuttaa toiminnassa paljon, mikäli tätä tavoitetta lähdettäisiin aidosti tavoittelemaan – unohtamatta niitä kaikkia muita onnettomuustyyppejä, joita edelleenkin tapahtuu ja joihin täytyy varautua.
”Jotta kaikkiin tulipaloihin päästäisiin kiinni, tulisi kaikki palot ja syttymät tutkia, läheltä piti -tilanteita unohtamatta.”
Avainasemassa tulipalojen määrän puolittamisessa on pelastustoimen oman toiminnan osalta palon-tutkinta. Tulipalojen syttymissyyt ovat moninaisia ja niihin vaikuttaminen vaatii kattavaa ja systemaattista lähestymistapaa. Tällä hetkellä palontutkintaa tehdään hyvin vaihtelevasti eri pelastuslaitoksissa, ja toiminnassa keskitytään käytännössä vain suurimpien palojen tutkimiseen. Jotta kaikkiin tulipaloihin päästäisiin kiinni, tulisi kaikki palot ja syttymät tutkia, läheltä piti -tilanteita unohtamatta. Tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi yhteistyötä eri toimijoiden välillä ja tehokkaita toimia tulipalojen ehkäisemiseksi ja sammuttamiseksi.
Hallitusohjelman linjaus on vähintäänkin kunnianhimoinen. Kovin vähän olen tämän ensimmäisen vuoden aikana nähnyt konkreettisia toimia tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tällä hetkellä määrä näyttää noudattelevan samaa kuukausikeskiarvoa kuin aiempina vuosina. Tällä vauhdilla ei tulipalojen määrää saada puolitettua kuin korkeintaan tulipalon määritelmää muuttamalla.
Mirafoni-kolumni on julkaistu aiemmin Pelastustiedossa 3/2024.
