Ensihoitaja astelee kahvinkeittimelle.
”Mitä ihmettä nyt tapahtuu?”, ylipalomies utelee. Ensihoitajan suojaliivi on saanut hänen huomionsa.
”Pelkäätkö, että me ammutaan sut?”
”Sitä on nykyään pakko käyttää.”
”Ai kahvihuoneessakin? Kai sä ymmärrät, että me puukotetaan sua selkään oli sulla liivi tai ei.”
”En jaksa riisua sitä aina, koska kaikille tehtäville se kuitenkin puetaan.”
”Ai kaikille.”
”Kyllä. Varoituksen uhalla joka tehtävälle.”
”Onpas vaarallista. Kai sä saat vaarallisen työn lisää?”
artikkeli jatkuu
Ensihoitaja hiljenee. Hän selvästi ventiloi äsken kuulemaansa tiedustelua.
”Älä edes kuvittele”, ensihoitomestari tuhahtaa.
Ensihoitaja on vielä mietteissään, kun ay-siipi alkaa jo puolustaa.
”Lisä kuuluu hänelle tietenkin. Jos työssä on toistuva vaara tai sen uhka, niin arpomattoman pykälän ja isomman momenttiavaimen mukaan on henkilö oikeutettu saamaan vaarallisen työn lisän. Henkilö saa 10 prossaa lisää liksaa, kun on kyseessä vähäinen vaara, ilmeisen vaaran kohdalla korotus on 20 prossaa”, ylipalomies luettelee.
”Aamen”, ensihoitomestari sanoo ja toteaa: ”On se kumma, kun ensin valitetaan, että ei ole liivejä ja sitten kun niitä hankitaan, niin valitetaan, että niitä pitää käyttää.”
”Vastalause! Epäasiallista käytöstä.”
”Haista sinä, työsuojelupoliisi paska.”
”Äläs nyt ensihoitomestari hikeenny. Ota kuppi kuumaa, niin tulee parempi mieli.”
”Ei tule. Tässä porukassa tulee aina paha mieli.”
Ylipalomies antaa pölyn tasaantua mutta päättää kuin päättääkin pölläyttää sitä pian uudelleen.
”Pitääkö paikkansa, että kirjoitat kaverille varoituksen, jos tämä juo kahvia ilman liiviä?”
”Älä provosoi.”
”En, mutta vastaa kysymykseen.”
”Kun osaat ne pykälät niin hyvin, niin tiedät varmaan, mikä on työnantajan vastuu työturvallisuudessa. Siellä ei muuta löydykään kuin velvollisuuksia.”
”Toki ymmärrän, mutta entäs se lisä?”
”Lisä ja lisä. Pannussa on lisää kahvia. Ota sieltä.”
”Työnantajan edustajan kanssa jutellessa tää on aina tätä. Paljon tulee sanoja mutta vähemmän asiaa ja vastauksia.”
”Joo ja kun duunarin suu aukee, niin ekat kaks sanaa on aina: Lisää liksaa. Ja lopulta on niin paha olokin.”
Ovi käy ja paikalle astelee toinen ensihoitaja.
”Lisää liksaa tarttis saada”.
Ensihoitomestari nauraa räkäisesti.
”Mistäs kenkä puristaa”, hän kysyy.
”Oli niin sotkunen keikka, että likasen työn lisä olis paikallaan.”
”Totta kai. Likasen työn lisä”, mestari hekottelee.
”Mä laitan sen pyykkisäkin sun pöydälle, niin voi imaista paskat, kuset ja oksennukset siitä palkkatoimistoon liitteeksi”, ensihoitaja kuumenee.
”Lisä kuuluu kaverille”, ylipalomies lyö löylyä.
Ensihoitomestari huokaisee.
”Mun duunissa kuormittavinta on tauot. Pitäs saada varmaan joku kahvilisä.”
”Mä oon aina sanonu, että johdolla ei kahvinjuontia rankempaa hommaa ole, nyt sä sanoit sen itsekin”, ay-siipi kuittaa.
Teksti Marko Partanen
Piirros Mika Latvanen
