Mervi Parviainen on Pelastusopiston rehtori.
Helmikuun alussa vietettiin maamme kouluissa sanomalehtiviikkoa, jonka yhtenä tavoitteena oli antaa lapsille ja nuorille työkaluja aktiiviseen osallistumiseen ja vaikuttamiseen.
Yhdensorttista sanomalehtiviikkoa on vietetty myös Pelastusopistolla, tosin ainakin lukijan silmin erilaisin tavoittein hahmottuneena. Olemme saaneet lukea erilaisista tiedotteista, nettijulkaisuista ja printtiversioista uutisia, siis ihan aitoja, oikeita uutisia.
Osa uutisista on ollut Pelastusopiston näkökulmasta positiivishenkisiä, kuten alueellisten maanpuolustuskurssien siirtyminen Pelastusopiston hoidettavaksi resursoituina.
Osa uutisista on yllättänyt vähemmän positiivisesti. Ruotsinkielisestä aviisista oli tavattavissa, että Vaasan kaupungin ja Hätäkeskuslaitoksen kanssa oli keskusteltu hätäkeskuspäivystäjäkurssin järjestämisestä Vaasassa.
Odottelimme tietoa Kriisinhallintakeskuksen uudesta johtajasta – ja kas, tulikin tieto Kriisinhallintakeskuksen asemaa selvittävän työryhmän asettamisesta. Tiedostuslistalle asiasta, joka koskee siis Pelastusopiston yhtä yksikköä, Pelastusopisto sen enempää kuin Kriisinhallintakeskus ei yltänyt.
Uutisia myös johdolle
Uutisille on ollut yhteistä, että ne ovat tulleet uutisina myös Pelastusopiston johdolle. Toki tämä on toteuttanut perustuslain (tuon kaikkea estävän, hidastavan ja monimutkaistavan lain) yhdenvertaisuuspykälää niin sanan kuin hengen mukaisesti: ketään ei ole asetettu tiedotuksessa eriarvoiseen asemaan. Äkkinäisempi olisi toki saattanut odottaa, että hyvän hallintotavan mukaisesti asioista olisi keskusteltu etukäteen Pelastusopiston kanssa tai ainakin kerrottu ennen niiden julkistamista. Puhelinnumeromme ja osoitteemme eivät ole salaista tietoa.
Opistolaisten yhteisesti lukemat uutiset ovat herättäneet epäilyjä, olisiko johto kuitenkin ollut tietoinen asioista ja vaikkapa suurempaa etukäteiskuohuntaa välttääkseen jättänyt kertomatta. Karistaakseen aiheettomat epäilyksenvarjot yltään johto on tivannut selityksiä ja niitä on saatukin.
”Luulin, että X on ilmoittanut.”
”On ollut niin kiire, niin kiire. Ja tämä on sitä paitsi niin pieni osa tätä isoa kokonaisuutta.”
Kaksi päivää asian julkistamisen jälkeen: ”Tässä tämä, jos ei ole tullut jo jotain muuta kautta”.
Henkeä kaikkein eniten nostattaneista selityksistä kuului: ”Ei tällaista pitäisi tapahtua”.
Jokainen katsoo asioita oman tonttinsa reunalta ja muodostaa käsitystä asioiden kokoluokasta ja merkityksestä. Mutta olipa asia sitten pieni tai suuri, uskottavuutta nakertaa asioiden valmisteluun pujahtanut ”uusi normaali”, joka näyttäytyy hallitsemattomana, jopa paniikinomaisena poukkoiluna.
Kukaan ei tiedä mitään, kaikilla on näkemys asiasta, vaikka kaikki asiat ovat auki, linjataan, selvitetään, päätetään, kumotaan päätös – ja kaikki tämä kuorrutettuna hallinnossa ennen kokemattomalla kiireellä.
Peruskoulun kasiluokkalainen sanomalehtiviikon päätteeksi: ”Oli tosi mielenkiintoinen viikko, paljon uusia juttuja”.
Niinpä!
Mervi Parviainen
Pelastusopiston rehtori
