Tapio Sovijärvi on ensihoitaja, Laadukasta ensihoitoa -podcastin tekijä ja alan realiteetit tiedostava idealisti.
Työmme ensihoidossa sisältää lähes loputtoman sarjan päätöksiä. Niistä yli 90 prosenttia syntyy intuitiolla, ilman tietoista ajattelua. Laitanko turvakengät jalkaan? Otanko happirepun mukaan kohteeseen? Otanko potilaalta EKG:n? Myös tekemämme työdiagnoosit muodostuvat useimmiten intuitiivisesti kliinisen kokemuksen ja koulutuksen pohjalta. Vanhuksen virtsatieinfektion voi haistaa usein jo ovelta, tupakkamiehen vinkuva uloshengitys vie kuin huomaamatta ajatukset keuhkoahtaumatautiin.
Toisinaan se ankalta näyttävä ja kuulostava otus saattaa kuitenkin olla seepra tai jotain vielä jännittävämpää. Näissä tilanteissa liiallinen luottamus omaan intuitioon saattaa johdattaa väärään työdiagnoosiin. Intuition sijaan päätöksiä voidaan tehdä myös analyyttisellä otteella. Erityisesti kliinisessä ympäristössä analyyttinen päätöksenteko edellyttää riittävää tietoisuutta omasta ajatusprosessista. Potilastilanteita lähestytään systemaattisesti, jolloin oma tunnekokemus vaikuttaa vähemmän lopputulokseen.
Analyyttiseen päätöksentekoprosessiin kuuluvat olennaisesti eri työdiagnoosien ennakkotodennäköisyyksien pohtiminen oireiden sekä sairaushistorian pohjalta ja niiden vahvistaminen tai poissulkeminen lisätutkimusten avulla. Kevättalven vakiovieraan eli noroviruksen aiheuttaman gastroenteriitin ennakkotodennäköisyys on suuri teini-iän kynnyksellä olevalla lapsella, joka oksentelee, lämpöilee, valittaa vatsakipua ja ruoka ei maistu. Hieman epätodennäköisempiäkin vaihtoehtoja löytyy, kuten umpilisäkkeen tulehdus tai juuri puhjennut diabetes. Lisätutkimuksissa syke ja hengitystaajuus ovat koholla, sokerimittari näyttää ”HI” ja ketoaineetkin ovat harmillisen pystyssä. Nyt gastroenteriitin todennäköisyys onkin jo huomattavasti pienempi ja tuoreen diabeteksen aiheuttama ketoasidoosi vaikuttaa todennäköisimmältä vaihtoehdolta.
”Analyyttinen päätöksenteko vaatii suurempaa työpanosta kuin se kuuluisa kliininen silmä.”
Kuinka moni miettii 775C-keikan ”lapsi kuumeessa, oksentelee” -lisätiedot luettuaan jo äksäämistä ja puheenvuoroa riittävän nesteytyksen sekä muun kotona annettavan hoidon tärkeydestä? Täällä ainakin nousee käsi pystyyn. Analyyttinen päätöksenteko on hitaampaa ja vaatii suurempaa työpanosta kuin pelkkä kuuluisa kliininen silmä, mutta sisältää toisaalta vähemmän riskejä omien tunteiden ja vireystilan vaikutukselle sekä muille päätöksentekoprosessiin liittyville virheille.
Erityisesti intuitiiviseen päätöksentekoon liittyviä virhetyyppejä on tunnistettavissa tuskallisen pitkän listan verran. Näistä tyypillisimpiä lienevät liiallinen ankkuroituminen omaan ajatukseen työdiagnoosista ja vaihtoehtojen sivuuttaminen, potilaan ulkoiseen olemukseen liittyvät seikat, tai ajattelun periytyminen siten, ettei riittävän kriittisesti tarkastella esimerkiksi kollegan ehdottamaa työdiagnoosia. Myös oma väsymys, nälkä, arvostelun pelko ja työyhteisön luoma paine voivat vaikuttaa päätöksentekoon haitallisesti.
Tärkein keino päätöksentekoprosessiin liittyvien virheiden välttämiseksi on yksilöllisten metakognitiivisten taitojen kehittäminen. Mitä paremmin olemme tietoisia tekijöistä, jotka vaikuttavat tapaamme tehdä päätöksiä, sitä kriittisemmin voimme arvioida ja kehittää omaa toimintaamme myös ensihoitotehtävillä. Uskalletaan siis toisinaan uhrata ajatus myös omalle ajattelullemme!
Teksti Tapio Sovijärvi
Tämä blogi perustuu Laadukasta ensihoitoa -podcastin lokakuussa 2023 julkaistuun jaksoon, jossa keskustellaan ensihoitolääkäri Jouni Nurmen kanssa kliinisestä päätöksenteosta, eri tavoista tehdä päätöksiä sekä keinoista välttää päätöksentekovirheitä ja kehittää omia päätöksentekotaitoja. Podcast on kuunneltavissa kaikilla yleisimmillä podcast-alustoilla ja osoitteessa www.paramedic.fi.
