Mira Leinonen työskentelee pelastusylitarkastajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa.
Kansainvälisen IPCC:n raportti ilmastonmuutoksesta julkistettiin lokakuussa 2018. Tuo raportti käynnisti ennennäkemättömän intensiivisen yhteiskunnallisen keskustelun toimista, joita tulisi toteuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Pelastustoimea raportti ei tuntunut heilauttavan – mielenkiintoisia, jopa ilmastonmuutoksen kieltäviä kommentteja on jossain yhteyksissä ilmoille heitetty, mutta ei varsinaisesti minkäänlaisia konkreettisia toimenpiteitä. Elämmekö kuplassa vai tulisiko ilmastonmuutokseen reagoida yhdessä toimialana?
Kättä erinomaisesti pelastustoimen pulssilla pitävä Palopäällystöliitto julkaisi jo vuonna 2013 hankkeensa pohjalta kehitetyn ohjelman ”Kestävä pelastustoimi”. Tuossa ohjelmassa esiteltiin pelastustoimen osalta toimenpiteitä, jotka tulisi ottaa huomioon kestävän pelastustoimen toimeenpanemiseksi. Nuo toimenpiteet koskivat niin asemapalvelua, pelastustoimintaa ja jälkivahinkojen torjuntaa sekä onnettomuuksien ehkäisyä. Näissä kaikissa toiminnoissa ympäristön tulisi olla aina yksi päätöksenteon näkökulmista.
Toimenpiteet olivat hyvin konkreettisia, esimerkiksi: jätteet tulee lajitella, paloasemien valaistuksen, lämmitystapojen ja oman energiantuotannon valintaan tulee kiinnittää huomiota ja sammutusvettä ja -aineita käyttää harkitusti. Myös pelastusajoneuvojen käyttövoiman ympäristötekijöitä on syytä tarkastella hankintoja tehdessä ja etätöiden tekeminen olisi suositeltavaa sellaisissa tehtävissä, missä ne ovat mahdollisia.
Aikaa on kulunut jo useampi vuosi tuon ohjelman julkistamisesta, mutta se ei ole juurikaan johtanut ympäristötietoisuuden lisääntymiseen alallamme. Kestävä pelastustoimi -ohjelman lisäksi ympäristöasioista tietojamme on lisätty, sillä vuonna 2018 Pia Nyman Itä-Uudenmaan pelastuslaitokselta teki YAMK-opinnäytetyön sammutusjätevesien hallinnasta ja sammutusvaahdoista. Ympäristönäkökulmasta taas asia, joka tulisi toiminnassamme huomioida, mutta mikä saa aikaan suurimman osalle pelastustoimen toimijoista reaktion: ”Häh – siis mikä?”
Sammutusvaahtoja tulisi käyttää harkitusti, esimerkkinä tästä mainittakoon, että jotkut toimijat ovat ympäristösyistä luopuneet niiden käytöstä jo kokonaan harjoituksissa. Sammutusvaahtojen ympäristövaikutukset tulisikin tietää entistä tarkemmin, jotta oikeanlaiset sammutusjätevesisuunnitelmat voitaisiin toteuttaa. Valtakunnallinen ohjeistus olisi tarpeen tässäkin.
Pelastustoimen tulisi reagoida ilmastonmuutokseen ottaen selvää asioista ja pohtien omia toimiamme sekä laittaen niitä entistä enemmän käytäntöön. Koko yhteiskuntaan peilaten pelastustoimi on varmasti pieni tekijä, mutta julkisena toimijana meillä on myös vastuumme kantaa kortemme kekoon ilmastonmuutosta vastaan. Emme elä kuplassa, me resonoimme yhdessä ympäröivän yhteiskunnan kanssa.
Mira Leinonen
mirafoni112@gmail.com
