Mira Leinonen työskentelee pelastusylitarkastajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa.
Poliisiammattikorkeakoulu tiedotti keväällä opiskelijapulastaan. Tällä hetkellä tilanne on yhteistoimintaviranomaisellamme sellainen, että kaikille poliiseille on töitä, koulutettava on, mutta sisään pyrkivä opiskelija-aines on sen laatuista, että kurssit aloittavat vajaalla henkilömäärällä, kun opiskelijat eivät läpäise minimivaatimuksia. Lähitulevaisuudessa ikäluokat pienenevät entisestään ja huoli hyvien hakijoiden riittämisestä tulevaisuudessakin on Poliisiammattikorkeakoululla todellinen.
Poliisiammattikorkeakoulu on lähtenyt aktiivisesti taltuttamaan ongelmaa esimerkiksi panostamalla rekrytointiin ja luomalla hyvää työnantajakuvaa potentiaalisille työntekijöille. Poliisiammattikorkeakoulu on hakeutunut myös niihin sosiaalisen median kanaviin aktiiviseksi toimijaksi, missä nuoret aikuiset liikkuvat. Poliisin julkikuva ei myöskään koskaan ole ollut näin monimuotoinen kuin mitä se on nyt.
Pelastustoimi tuntuu uinuvan Ruususen unta tulevaisuuden työvoiman riittävyyden varmistamisen kanssa. Pelastustoimen strategiassa puhutaan yhtä hyvää ja kahta kaunista, mutta toistaiseksi se ei ole realisoitunut tosielämään henkilöstön osalta. Tuudittaudummeko siihen, että palomies on vuosi toisensa jälkeen arvostetuin ammatti ja luotamme, että se riittää alallamme vetovoimatekijäksi?
Ympäri valtakuntaa useassa pelastustoimen viranhaussa hakuaikaa on jouduttu pidentämään, että saadaan edes se yksi hakija. Kolme viimeisintä pelastusjohtajahakua on kiinnostanut 2-6 hakijaa. Onpahan tässä aivan tässä lähimenneisyydessä kuultu erään pelastusjohtajan julkisesti toteavan, että tulijoita taloon on kuin meren mutaa, joten miksi tätä tulisi edes pohtia? Väistämättä tällaisia lausuntoja kuullessa tulee mieleen, ettei työvoiman riittävyyden ongelma välttämättä sanojaa kosketa, kun oma vapaus töiden tekemisestä siintää jo horisontissa, mutta toivoisin tämän potentiaalisen ongelman kiinnostavan edes siinä näkökulmassa, että pelastustoimella on työvoimaa tuottamassa palveluja myös silloin, kun sanoja on eläkkeellä.
Ikäluokkien pieneneminen on tosiasia, mikä koskettaa pelastustointa. Lisäksi paine pelastustoimen koulutuksen sisällön muutokseen on kova ja näyttää siltä, että pelastajan tutkinto tulee pidentymään entistä monipuolisemman sisällön takia. Muutoksen myötä myös pääsykokeet tulevat tarkastelun alle. Nämä ovat kaikki sellaisia tekijöitä, jotka tulevat vaikuttamaan pelastustoimen vetovoimaan työnantajana.
Toistaiseksi pelastajan pääsykokeissa on vaadittu lähinnä vain fyysisiä ominaisuuksia, mutta jos vaaditaan lisäksi jotain muuta, miten saamme tällaiset hakijat kiinnostumaan alastamme? Potentiaalisen työvoiman silmissä vaakakupissa painavat myös pelastuslaitosten työnantajakuvat; missä henkilöstöä arvostetaan, siihen panostetaan ja työhyvinvointi on merkittävässä asemassa? Pelastusopisto on omalta osaltaan lähtenyt houkuttelemaan hakijoita sieltä, missä potentiaalinen aines liikkuu, mutta valtakunnallisesti katsottuna on varsin yksin asian kanssa. Mikä pelastuslaitos olisi ensimmäinen, joka profiloituisi hyvänä työnantajana ja panostaisi aktiivisesti rekrytointiin? Paikka sellaiselle olisi auki!
Mira Leinonen
mirafoni112@gmail.com
