Niki Haake työskenteli palomiehenä Kanta-Hämeen pelastuslaitoksella ennen nykyistä työtään. Työvuorossa Haaken mielipide- ja asennevaikuttamista vastaan suojauduttiin foliohatulla. Nyt Foliohattumies kirjoittaa tällä palstalla reippaita ajatuksia.
Kysyi kansalainen ensimmäisistä palosotilaista. Kun ammattipalokunnat perustettiin, miehistö kerättiin rupusakista, joita sattui olemaan saatavilla. Sekatyömiehet ja entiset palovartijat eivät todellakaan olleet mitään rautaisia ammattilaisia.
Toista on tänä päivänä pelastuslaitoksissa. Ammatillisuus on nostettu sadassa vuodessa pelastustoimen arkeen ja arvoihin. Uskottava ammatillinen koulutuskin alkoi – ei nyt ihan kärkijoukossa, mutta sadan vuoden tuumailulla.
Koulutuksen tasoa on edelleen nostettu ja nyt AMK – päällystöä soljuu tasaisena kapeana virtana pelastuslaitosten johtotehtäviin. Tosin yhteiskunnallisesti katsottuna AMK-tasoista työvoimaa on nyt siinä määrin, että pelastusalan päällystön koulutustaso on jäänyt suhteellisesti yhteiskunnan muista aloista entisestään jälkeen.
Ammatillisuus ei ehkä tarkoita koulutusta vaan sitoutumista, joka pelastuslaitosten henkilöstöllä on työhönsä. Keikoista ei narista ja kaikki turvallisuustyö on yhtä arvokasta. Ei ole enää väliä onko ihmisten turvallisuus saavutettu paloautossa vai tarkastuksella, jokainen henki on yhtä tärkeä. Päiväsairaankuljetuskin on otettu tasavertaiseksi ja arvostetuksi osaksi pelastuslaitosten arkea. Jokaisen asiallinen kohteluhan on osa ammatillista työotetta.
Ammatillisuus voi olla myös sitä, että haluaa tarjota kansalaisille parastaan joka tehtävässä. Ja sitä, että sitoutuu ammattiinsa. Tulee töihin hyvin levänneenä ja antaa työnantajalle aina täyden panostuksensa. Ammatillisuus näkyy myös johtamisessa, kun koko henkilöstö osallistetaan, kaikkien osaaminen hyödynnetään ja päätöksenteko on läpinäkyvää.
Ammatillisuutta on myös, että työturvallisuus nähdään tärkeänä. On ymmärretty, etteivät lihakset luo työturvallisuutta vaan järki. Turha riskinotto ja machoilu on osattu jättää sivuun ja keikat suoritetaan ammattimaisella varmuudella. Jos ennen uhottiin, ettei palavaan taloon jätetä ketään, edes sillä uhalla, ettei turvaparia olisi saatavilla, niin nyt ymmärretään kaiken varalta odottaa, poliisia vastaanottokeskuksen pihalla.
Sarkasmi pois. Puutteista huolimatta olen nähnyt pelastuslaitoksissa erittäin ammatillista toimintaa. Kiinnostus työhön ja motivaatio oppia ovat ammatillisuuden säilymisen kannalta oleellisia. Vielä tärkeämpää on pysyä kriittisenä omalle ja työyhteisönsä tekemiselle. Kun itse huomasin, ettei palomiehen taitojen harjoittelu enää riittävästi innostanut, ymmärsin siirtyä sivuun. Ja jättää kentän ammattilaisten hoitoon.
Teksti: Niki Haake
