Pelastustieto blogi 17.7.2019

Mokkatakkimaisteri: Parempaa johtamista ja päätöksentekoa

Sami Kerman toimi aiemmin Suomen Palopäällystöliiton viestintä- ja yhteiskuntasuhdepäällikkönä.

Sami Kerman toimi aiemmin Suomen Palopäällystöliiton viestintä- ja yhteiskuntasuhdepäällikkönä.

Pelastustoimessa ylläpidetään mielikuvaa, että henkilöjohtamisen puutteet johtuvat pelastustoiminnan käskyttävästä johtamisesta. Että asemavaltaan ja suoriin käskyihin perustuva johtamistyyli jää sitten päälle myös asemapalvelussa. En osta ajatusta. Tämä on vain laiska argumentti, jolla peitellään sitä, että suurten asiakokonaisuuksien johtaminen on monimutkaista ja erilaista.

Pelastustoiminnan johtamista on harjoiteltu paljon ja Pelastusopiston koulutus antaa siihen hyvät valmiudet. Työvuorot ja yksiköt ovat hioutuneet tiimeiksi, jotka toimivat hyvin yhteen onnettomuustilanteissa ja se osaaminen on kyllä lähtökohtaisesti kunnossa.

Isojen, monitahoisten asiakokonaisuuksien johtamisessa korostuvat ihan eri tavalla vuorovaikutustaidot ja kyky paitsi perustella, myös aidosti kuunnella ja huomioida muiden kriittisetkin näkökulmat. Aina parempi jos päätös voidaan tehdä porukalla niiden henkilöiden kanssa, jotka asian kanssa päivittäin työskentelevät. Myös rakenteissa on kehittämistä. On kankeita ja hitaita päätöksentekoprosesseja, joiden kanssa kaikki ovat oppineet elämään, mutta kukaan ei valitsisi rakentaa sellaisia.

Kokoukset (ei siis palaverit) ovat hyvä tapa päättää asioista isollakin joukolla, ja niissä voidaan valtuuttaa osaavat ja halukkaat henkilöt valmistelemaan päätöksiä. Hyvin fasilitoidut ja jäsennellyt työpajakokoukset ovat kuitenkin yhä alikäytetty menetelmä kompleksisten asioiden ratkaisemisessa.

Avoimuus on tavoite, josta kukaan ei ainakaan julkisesti ole eri mieltä, mutta olisi tärkeää arvioida, mitä se kulloisessakin tilanteessa tarkoittaa. Vähintään isoimmissa päätöksentekohetkissä on erikseen arvioitava, ketä päätös koskettaa ja miten siitä olisi luontevinta viestiä. Viestinnän ja avoimuuden merkitys on lähivuosina ilahduttavasti korostunut, mutta pelastusalan arvoja päivitettäessä kävi ilmeiseksi, ettei avoimuus vielä toteudu riittävällä tavalla alan sisäisessä toiminnassa.

Lähiesimiehet nähdään keihäänkärkenä, jonka toiminta ratkaisee osaamisen, työhyvinvoinnin, tiedonkulun ja kaiken muunkin. Eikä sillä, esimiesten kouluttaminen ja tukeminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin, ja alan esimiesaines on mitä mainiointa. Mutta odotukset esimiehiä kohtaan ovat paikoin lähes kohtuuttomia, monista suunnista.

Tällaisiin teksteihin lataa itsekin aina kovasti odotuksia, että nyt kiteytetään johtamisen ja päätöksenteon viisastenkivi pariin yksinkertaistukseen, jotka ratkaisevat kaikki tilanteet. Mutta eihän se niin mene. Kuten kaikessa muussakin, on hyvä johtaminen ja avoin, osallistava päätöksenteko enimmäkseen hikeä ja raadantaa, joskus vähän verta ja kyyneliäkin.

Sami Kerman

Lue lisää