Sami Kerman toimi aiemmin Suomen Palopäällystöliiton viestintä- ja yhteiskuntasuhdepäällikkönä.
Turvallisuuspoliittinen ympäristö muuttui dramaattisesti, kun Venäjä aloitti laajamittaisen hyökkäyksen Ukrainaan. Ukraina on taistellut sinnikkäästi, mikä on antanut Suomelle ja Ruotsille aikaa ja tilaa arvioida omaa turvallisuuspoliittista asemaansa. Välihuomiona on todettava, että olemme siitä kiitollisuudenvelassa Ukrainalle. Arviointi johti Suomen ja Ruotsin osalta Nato-jäsenhakemusten jättämiseen 18.5.2022, ja olemme nyt edenneet jäsenyyden hyväksymis- ja neuvotteluprosessiin.
Nato on ensisijaisesti puolustuksellinen ja sotilaallinen liittouma. Se on kuitenkin luonut jäsenmailleen seitsemän yhteiskunnallisen resilienssin perusedellytystä (”Baseline requirements”). Nato pitää siviilivalmiuden ylläpitämistä keskeisenä tukipylväänä kollektiiviselle puolustukselle ja arvioi jäsenmaan resilienssiä näitä seitsemää perusedellytystä vasten. Edellytyksiin kuuluvat 1) hallinnon ja sen kriittisten tukipalveluiden jatkuvuuden turvaaminen, 2) energian saannin varmistaminen, 3) kyky huolehtia tehokkaasti laajamittaisesta maahantulosta, 4) ruoan ja veden saannin turvaaminen, 5) kyky huolehtia terveydenhuoltojärjestelmän valmiudesta ja tarvittaessa suuresta määrästä kaatuneita, 6) siviilitietoliikenteen toimivuuden varmistaminen kriisitilanteissa ja 7) liikennejärjestelmän toimivuuden varmistaminen kriisitilanteissa.
”Varautumiskysymykset eivät ole Suomelle ja Suomen pelastustoimelle vieraita, osaamistamme arvostetaan.”
Mikään edellä mainituista asioista ei ole pelastustoimen päävastuulla, mutta monissa niistä – erityisesti alue- ja paikallistasolla – pelastustoimella on oma roolinsa. Suomi ei ole heti huomenna Naton jäsen, mutta jo nyt kannattaa ryhtyä miettimään, onko liittouman jäsenyydellä vaikutuksia esimerkiksi väestön hälyttämiseen käytettäviin järjestelmiin tai pelastustoimea koskevaan lainsäädännölliseen kehikkoon. Tuoko liittouman jäsenyys jotain uutta Huoltovarmuuskeskuksen toimintaan ja sen pooliajatteluun? Entä siviilivalmiuteen liittyvään viranomaisyhteistyöhön?
Olennaista on myös muodostaa kansallinen käsitys siitä, millaisia tavoitteita ja mahdollisuuksia pelastustoimi jäsenyydessä ja sen tuomassa syventyneessä yhteistyössä tulevien liittolaisten kanssa näkee. Ja kun Ruotsi on tässä hetkessä aivan samojen pohdintojen äärellä, on äärimmäisen fiksua pitää erityisen tiivistä yhteyttä myös sinne, ja mitä toimialan näkökulmasta keskeistä valmistelutyötä siellä ryhdytään tekemään.
Varautumiskysymykset eivät ole Suomelle ja Suomen pelastustoimelle vieraita, osaamistamme ar-vostetaan. Oman toiminnan kehittämisen ja muilta saatavan hyödyn lisäksi onkin hyvä miettiä, mitä erityistä osaamista me voimme tarjota muille. Liittouman vahvuus kun syntyy osaltaan siitä, että myös muut maat, joita olemme Nato-artiklojen 4 ja 5 mukaisesti vastaisuudessa sitoutuneet tukemaan ja puolustamaan, ovat huolehtineet osaltaan artiklan 3 mukaisesta varautumisesta.
