Markus Viitaniemi on Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja ja Pelastustietoa julkaisevan Palo- ja pelastustieto ry:n hallituksen puheenjohtaja.
Vierailin kesällä Itä-Suomen palokuntanuorten leirillä Joensuun Niittylahdessa. Päällimmäisenä tunteena vierailusta jäi hyvä mieli ja kiitollisuus. Leirin taustalla touhusi Pohjois-Karjalan Pelastusalanliiton henkilöstön lisäksi iso joukko vapaaehtoisia, joista moni uhrasi vapaa-aikaansa leirin järjestämiseksi. Syvä kumarrus ja kiitos heille kaikille. Ennen kaikkea sydäntä lämmittivät nuoret, jotka osallistuivat leirille. Se innokkuus ja yhteisöllisyys, joka leiriläisten keskuudessa vallitsi, oli käsin kosketeltavissa. Näin monen leiriläisen silmissä sitä samaa paloa kuin itsessäni aikanaan alalle ensikosketuksen saaneena.
Itse asiassa sieltä nuorisotoiminnasta allekirjoittaneen omakin ura alalla on saanut alkunsa. Tarina kertoo, että 1980-luvun lopulla allekirjoittanut oli palokuntanuorten leirillä päässyt radiohaastatteluun. Kun toimittaja oli kysynyt, että mikä minusta tulee isona, oli nuori herra Viitaniemi vastannut, että palopäällikkö. No, tuo palopäällikön tehtävä on niitä harvoja tehtäviä, mitä en ole koskaan tehnyt, mutta pelastusjohtajaksi päädyin lopulta kuitenkin. Kipinä alalle kuitenkin syttyi nimenomaan palokuntanuorisotoiminnan kautta, ja se jäi kytemään läpi villien nuoruusvuosien aina aikuisikään saakka. Matka jatkui pienen tauon jälkeen sopimuspalokuntalaisena, ja siitä alan koulutusputkeen pelastajakurssille ja edelleen jatko-opintoihin.
”Mikä parasta, voimme saada myös potentiaalisia sopimuspalokuntalaisia sekä pelastustoimen ja ensihoidon ammattilaisia alallemme, joka kärsii työvoimapulasta.”
Emme ehkä ihan täysin ymmärrä pelastuslaitoksilla palokuntanuorisotoiminnan arvoa. Meillä on käsissämme äärimmäisen arvokas ”tuote”, jonka kautta voimme parhaimmillaan antaa nuorille hyviä eväitä elämään ja kasvattaa pelastustoimen arvon sisäistäneitä turvallisuusorientoituneita nuoria sekä tulevia aikuisia. Mutta mikä parasta, voimme saada myös potentiaalisia sopimuspalokuntalaisia sekä pelastustoimen ja ensihoidon ammattilaisia alallemme, joka kärsii työvoimapulasta. Nuorisotoiminta on matalan kynnyksen harrastustoimintaa – se on mahdollinen lähes kaikille nuorille. Ja mitä pienemmille paikkakunnille mennään, sitä arvokkaampaa työ on. Voimme tarjota hyvän harrastuksen sekä jatkuvuutta sopimuspalokuntatoiminnan ja alan ammattilaisten turvaamiseksi tulevaisuudessa.
Lisäksi palokuntanuorisotoiminta tarjoaa nuorille yhteisön ja kaveriporukan, johon kuulua sekä kokemuksen merkityksellisestä tekemisestä.
Itse koen edelleen joka päivä tekeväni työtä ihmisen parhaaksi ja turvallisuuden hyväksi. Se kliseinen auttamisen halun palo, kutsumustyö, elää minussa tänäkin päivänä samanlaisena kuin se aikanaan palokuntanuorisotoiminnassa syttyi. Tänä päivänä vain autan toisten ihmisten, henkilöstömme ja sopimuspalokuntalaisten kautta, ja minun tehtäväni on luoda heille siihen parhaat mahdolliset puitteet. Mukaan lukien palokuntanuorisotyön tukeminen ja sen mahdollistaminen. Ja tähän meitä kaikkia myös pelastusalalla kannustan, koska nuorissa on pelastustoimen tulevaisuus.
Puheenjohtajalta-kolumni on julkaistu myös Pelastustiedossa 5/2024.
