Mira Leinonen työskentelee pelastusylitarkastajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa. [email protected]
Muutama kuukausi sitten Yle uutisoi laajasti syöpään sairastuneen ylipalomies Juha Salosen tarinasta. Salosen tapauksessa esiin nousi myös se, kuinka olennaisessa asemassa uran aikana kerätyt altistustiedot ovat arvioitaessa sitä, onko kyseinen syöpä syntynyt ammattitautina. Salosen tapauksessa keskeisiä tietoja oli kadonnut usean vuoden ajalta.
Altistusta savulle ja kemikaaleille tulee tarkkailla ja dokumentoida läpi työuran. Pelastusalalla on tyypillistä, että työpaikat voivat vaihtua. On myös tavanomaista, että päätoimiset pelastajat saattavat toimia myös sopimuspalokuntalaisina vapaa-ajallaan. Altistustiedot tulisikin koota kaikista tilanteista. Siten onkin perin vanhanaikaista, että tällaisia terveyden kannalta olennaisia tietoja ylläpidetään yleensä paperisina dokumentteina tai jollekin verkkolevylle tallennettuna. Rescuebase-niminen sovelluskin on olemassa, mutta sitä on heikosti otettu käyttöön. Tarve yhteiselle, kansalliselle ja sähköiselle altistuspäiväkirjalle on ilmeinen, sillä on keskeistä huolehtia niin päätoimisten, sivutoimisten kuin sopimuspalokuntalaisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Nykyisin käytössä olevat menetelmät tekevät altistustietojen keräämisestä ja analysoinnista haastavaa.
”Se on askel kohti turvallisempaa ja kestävämpää pelastustoimintaa.”
Miksi sähköistä altistuspäiväkirjaa tarvitaan? Altistuksen seuranta mahdollistaa varhaisen puuttumisen mahdollisiin terveysongelmiin. Pelastajat altistuvat usein erilaisille kemikaaleille, savuille ja muille vaarallisille aineille, jotka voivat aiheuttaa pitkäaikaisia terveyshaittoja ja ennen pitkää jopa syöpää. Altistusta tapahtuu niin keikoilla kuin koulutustilanteissa. Sähköinen järjestelmä, johon tiedot kerätään keskitetysti, mahdollistaa nopean analyysin ja riskinarvioinnin. Tärkeää olisi saada järjestelmä, johon jokainen voisi kirjata altistumisensa reaaliaikaisesti. Nykypäivänä myös mobiiliratkaisut on tärkeää huomioida.
Oman tietoisuuden kehittäminen on myös tärkeää: siihen sähköinen altistuspäiväkirja toisi selkeän näkymän.
Kun työntekijät näkevät oman altistushistoriansa, he voivat paremmin arvioida omaa riskiään ja toimia sen mukaisesti. Kun pelastajat voivat luottaa siihen, että heidän altistumistaan seurataan ja että tarvittavat toimenpiteet tehdään, he voivat keskittyä olennaiseen – pelastustoimintaan.
Kansallisen sähköisen altistuspäiväkirjan avulla saisimme koottua myös valtakunnallisen näkymän aiheeseen ja se edesauttaisi yhteiskunnallista keskustelua aiheesta. Syöpä on pelastusalalla vieras, jota emme halua toivottaa tervetulleeksi – jokainen tapaus on liikaa.
Yhtenäinen näkymä altistukseen voisi johtaa lainsäädännön muutoksiin ja resurssien kohdentamiseen tehokkaammin.
Kansallinen sähköinen altistuspäiväkirja on siis enemmän kuin vain työkalu; se on askel kohti turvallisempaa ja kestävämpää pelastustoimintaa. Hallitusohjelmassa linjattu pelastusalan työturvallisuushanke voi olla avainasemassa tämän vision toteuttamisessa. Meidän on yhdessä varmistettava, että pelastustoimen työntekijöiden turvallisuus ja hyvinvointi ovat etusijalla. Toivon näkeväni pelastusalan työturvallisuushankkeen yhtenä lopputuloksena kansallisen sähköisen altistuspäiväkirjan kehittämisen.
Mirafoni-kolumni on julkaistu myös Pelastustiedossa 7/2024.
