Mira Leinonen työskentelee pelastusylitarkastajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa. mirafoni112@gmail.com
”Rankka työ vaatii rankat huvit” on sanonta, minkä olen kuullut liitettävän pelastustoimeen usein. Rankkoihin huveihin on liitetty usein runsas alkoholinkäyttö. Legendat kertovat, että vielä 1980-luvulla saattoi työpaikalle mukaan eksyä kossupullo sammutushaalareiden taskuun ja muistan itsekin 1990-luvulla nähneeni paloaseman janojuomatarjonnassa I-oluen. Mutta entä jos työkaveri haiseekin vuoronvaihtoon tullessa (vanhalta) viinalta tai on selkeästi humalassa työaikana? Pitääkö siihen puuttua vai onko se yksityisasia?
Alkoholinkäyttö on yksityisasia siihen asti, kun se tapahtuu vain vapaa-ajalla, on hallinnassa eikä vaikuta työkykyyn. Alkoholin suurkulutus on merkittävä uhka terveydelle, se voi aiheuttaa poissaoloja ja lisätä työkavereiden työkuormaa. Pelastusalalla toimivat henkilöt nauttivat suurta kansalaisten luottamusta ja keskinäisen luottamuksen on oltava vahvaa, sillä kaverin käsiin tai hänen tekemisiinsä päätöksiin nojaten luotetaan jopa oma henki.
”Puuttumisessa on epäonnistuttu, jos ensimmäisenä toimena henkilölle helähtää varoitus – näissä tapauksissa alkoholi on muodostunut jo vakavaksi ongelmaksi.”
Pelastusalan työpaikoilla ja sopimuspalokunnissa vietetään paljon aikaa yhdessä, jopa 8–24 tuntia kerrallaan. Työyhteisöt ovat perheenkaltaisia. Vaikeita asioita, kuten työkaverin alkoholinkäyttöä, voi olla vaikea ottaa puheeksi. Monilla työpaikoilla päällystön edustajan, pelastajan, palotarkastajan tai hallinnon työntekijän alkoholinkäytöstä on saattanut muodostua elefantti: kaikki sen näkee, sitä pyritään välttämään, kiertelemään ja pelastamaan se kaveri kiipelistä sen sijaan, että asia otettaisiin asianomaisen kanssa puheeksi, asiaan puututtaisiin ja henkilö saisi asianmukaisen avun.
Alkoholin käyttämisen ongelmista voi olla paljon merkkejä jo etukäteen ja voi sanoa, että sen käyttöön puuttumisessa on epäonnistuttu, jos ensimmäisenä toimena henkilölle helähtää varoitus – näissä tapauksissa alkoholi on muodostunut jo vakavaksi ongelmaksi. Asianomaiselle henkilölle itselleen alkoholin suurkulutus voi olla häpeää aiheuttava asia, jota peitellään eikä tilanteen vakavuutta välttämättä edes ymmärrä. Työkaverin alkoholin suurkulutuksen puheeksi ottaminen ja puuttuminen asiaan voi olla hankalaa, mutta toisaalta se osoittaa mitä suurimmassa määrin välittämistä ja huolenpitoa.
Miten sitten ottaa asia puheeksi työpaikalla? Aloittaa keskustelemalla ja tuomalla asia myös esihenkilön tietoon; myös esihenkilöillä on esihenkilöt eli huoli on vietävä ylemmäs, mikäli siihen ei lähiesihenkilö reagoi. Tiedän aiemminkin kirjoituksieni toimineen jäänmurtajina työpaikoilla – heitä vaikka tämä kirjoitus kahvipöydälle luettavaksi ja keskustelkaa, millaisia ajatuksia se herättää: Onko meillä elefanttia työpaikalla? Onko varhaisen tuen käytännöt tiedossa kaikilla, entäpä työpaikan päihdeohjelma? Meillä jokaisella on vastuu pitää huolta toisistamme ja luoda turvallinen sekä terveellinen työympäristö.
Mirafoni-kolumni on julkaistu myös Pelastustiedossa 4/2024.
